Lähdimme aamupäivällä mausteostoksille Ulusin vanhaan kaupunkiin. En tiedä, kuinka paljon mausteet ovat torilla halvempia kuin marketeissa, mutta niiden ostaminen on torilta monin veroin mukavampaa. Jo torihulinassa mukana oleminen on elämys.

Otimme taksin Ankaran linnalle, josta suunnistimme samaa reittiä kohti Ulusin sydäntä kuin esikoisemme kanssa lokakuussa. Reitin alkupää kulkee pitkin kapeita vanhoja kauppakujia, jatkuu vaate-astia-kangaskujalle ja sieltä viimein ruokatorin kautta maustetorille. Pelkästään antiikki- ja taideliikkeiden tavarapaljouden katselu virkisti mieltä, mutta matkaan tarttui myös jokaiselta reitin pätkältä jotakin.

Vanhat kauppakujat olivat aika hiljaisia, vain muutama lauantaikävelijä oli liikkeellä meidän lisäksemme. Pikkupuodit olivat onneksemme kuitenkin kaikki auki.

Pistäydyimme muutamassa antiikkikaupassa ihailemassa vanhoja esineitä ja huonekaluja. Pirinç hanin Lavendel-puodista löysimme ihanan lampun, joka odottaa nyt asentamista keittiöömme. Puodin pitäjä oli ystävällinen nainen, joka palveli meitä englanniksi!

Vaatekadulla olikin sitten kalabalıkia vähän enemmän. ”On lira! Buyrun!”, ”Beş lira!”, ”Buyrun, buyrun!”, huutelivat myyjät kilpaa toistensa kanssa. Pari pitkähihaista paitaa lähti mukaamme, 7,50 liiraa kappale.

Ruokatorilla kalabalık jatkui, erityisesti hedelmä- ja kalanmyyjät kehuivat kilvan tuotteitaan: ”Buyrun, buyrun!”. Kilo tomaatteja, puoli kiloa herkkusieniä, lütfen. Hamsit olisivat olleet tarjouksessa, vain 7 liiraa kilo. Jätimme ne kuitenkin torille ja käymme ensi viikolla tutussa kalakaupassamme Tuna balıkissa Hoşdere-kadulla.

Myös herkullisia oliiveja ostimme, toiset suolattomia, toiset lüks eli luksusta. Eräässä pikkukaupassa oli nuori miesmyyjä, joka heti bongasi potentiaalisen ulkomaalaisasiakkaan ja tarjosi ”çok güzel, very good” juustomaistiaisia. Juusto oli hyvää ja toisin kuin useat juustot Turkissa, se oli lähes suolatonta. Puoli kiloa pussiin, lütfen, ja kassalle maksamaan.

Viimein saavuimme maustebasaariin, jonne olimme koko ajan olleet matkalla. Teimme ostoksemme samasta mausteputiikista kuin viimeksi. Putiikin mangal baharatı -sekoitus eli grillimauste ja saf ipek pulbiber eli turkkilainen punapippuri ovat edellisen ostoskerran perusteella herkullisia, joten niitä otimme reilut puoli kiloa kumpaistakin. Kurufasulyen eli kuivattujen papujen kanssa kuulemma erityisen hyvää, kehui myyjä. Mukaan lähti myös pari sataa grammaa sumak-maustetta.

Simitit vielä matkaevääksi kadulta, kolme kappaletta 2 liiraa, ja taksilla takaisin kotiin. Suurin osa taksikuskeista ei tunnista Özvata caddesimme nimeä, mutta viereisen Recep Usta restoranin tuntevat kaikki.

Tuli käveltyä pitkä reissu ulkona ja nautittua mukavan vilpoisesta ja aurinkoisesta loppusyksyn päivästä! Osa juustosta ja oliiveista, samoin kuin herkkusienistä, tomaateista ja mausteista, päätyy tänään iltapitsaamme.

Melkein adventin kunniaksi kotona maistui lämmin glögi ja tuore simit 🙂