Syysretkellä

IMG_7682.JPGAnkaran ruskan innoittamina teimme tänään syksyisen tutustu kotikuntaasi -retken Karagöliin (noin 70 km kotoamme). Tuttavamme kertoi jo viime vuonna, että siellä ruska-aika on erityisen kaunista katsottavaa. Jonakin vuonna tuo lie pitänyt paikkansa, mutta tällä kertaa kauneimmat näkymät olivat oikeastaan matkalla Karagöliin. Oli ihan pakko pysähtyä ottamaan kuvia, vaikka niitä ottaessaan jo tietää, että 2D:llä ei saa tallennettua 3D:tä – tai 4D:tä, sillä luonnon äänet eivät tallennu edes digikuviin. Mutta kaunista oli!

Kävimme menomatkalla katsastamassa Ankaran messukeskuksen tienoot, joita on aina lentokentälle/ltä mennen/tullen katseltu ja mietitty, mitähän tuollakin on. Siellä oli mukava, siisti puisto, jossa oli hyvin päällystetyt tiet vaikka pyöräilylle, leikkikenttiä, kahviloita (joissa olisi sanut turkkilaisen aamupalan), lampi ja polkuveneitä (kulpavolkkareita), törmäily- ja mikroautoiluradat, pystipuisto (olisikohan olleet entisiä Ankaran pormestareita?), tosi siistejä lintuhäkkejä…

Syksy näkyi myös tien varsilla, jossa kyläläiset myivät satoaan ja niistä tehtyjä tursuja eli säilykkeitä. Ostimme useita kassillisia satoa ja kolme purkillista erilaisia tursuja mukaamme. Maistiaiset saimme paikanpäällä, joten herkullisia ovat takuuvarmasti kaikki. Tursumyyjältä saimme kaupan päälle tosi komean kurpitsan.

Karagöl oli myös kaunis ruskaväreissänsä. Harmitti, että emme ottaneet kahvitermosta ja vaikka paria simitiä mukaan – paikka olisi ollut ihanteellinen pienelle kahvipiknikille. Paikalliset olivat kaukaa viisaampia, jotkut olivat jopa sytyttäneet pienen nuotion ja osalla oli hiilillä lämmitettävä teenkeitin mukanaan.

 

Paluumatkalla pysähdyimme Çubukin pikkukaupungissa turkkilaisilla kahveilla. Oli selkeästi kahvittelu ja teettely aika. Kahvilat, çay bahçesit, puiston penkit ja pienet piknik-alueet olivat täynnä asiakkaita. Ihanan rauhallista pikkukaupunkielämää, vaikka kahvi olikin Ankaran hinnoissa, tarjottuna ilman lokumeja.

Koukkasimme vielä Özel kasapimme kautta kotiin. Takuutuoretta lihaa jälleen. Lampaan jalat kasapimme leikkasi tuoreeltaan uudesta ruhosta.

Advertisement

Syystunnelmissa

IMG_7646

Tropiikissa asuessamme seurasivat vuodenajat toisiaan melko huomaamattomasti. Lämpötilat ja sademäärä antoivat toki osviittaa, mikä kuukausi on kyseessä. ”Kylmäksi” kutsuimme alle +24 lämpötilaa. Se ajoittui yleensä hyvällä tuurilla jopa useammaksi päiväksi joulu-tammikuulle; ilma oli ”kuuma”, kun lämpötila näytti yli +36 astetta, mikä yleensä tapahtui pidempinä jaksoina huhti-kesäkuussa. Sadekausi taas oli päällä yleensä loka-marraskuussa, ja kadut tulvivat. Ankarassa saamme kuitenkin nauttia Suomen tapaan neljästä toisiaan selkeästi seuraavasta vuodenajasta.

20171015_122027Jos ei lämpömittari ole hoksauttanut, kauppojen hedelmä- ja vihanneslaareista on jo pitkään nähnyt, että syksy ja sadonkorjuuaika on jälleen meneillään koko Turkissa. Sunnuntaitoriltammekin saa taas kohtuuhintaan syksyn luomusatoa: paprikoita, sipuleita, tomaatteja, porkkanoita, punajuuria, perunoita, omenoita, banaaneita, viinirypäleitä, uuden sadon rusinoita ja kuivattuja viikunoita ja aprikooseja ja tuoreita syysmansikoita (niitä tosin saa vielä pieniä satoja terassiltammekin)…

Syksy tulee pikkuhiljaa myös terassillemme. Katkoin viime viikonloppuna kuivuneet kukkavarret ja siirtelin havukasvit näkyvämmälle paikalle. Muutama ruusu vielä jaksaa sinnitellä; viime vuonna ruusuja puhkesi aina lumen tuloon saakka. Yrttisatoa on jo kuivattu suuret määrät, mutta koska syksy on ollut mukavan leuto ja aurinkoinen, jaksavat minttu, rosmariini, pallobasilika ja oregano pukata vielä uutta vihreää lehteä. Tomaatti oli Suomen kesälomani aikana pahasti kuivettunut, mutta innostui kasvamaan uudelleen elokuussa: nyt siinä on kolme pientä vihreää hedelmää.

 

Kävimme viime viikonloppuna katsastamassa myös Ege illeri -messut, joissa oli syksyistä tarjontaa Egean meren maakunnista (nami-nami)maistiaisten kanssa. Enpä ole aikoihin saanut niin ihania oliiveja! Niitä lähtikin mukaan pari kiloa 🙂

Vietimme viime vuonna ensimmäistä syksyä aikoihin, mikä innosti meitä syyspuuhasteluun: kuivasimme kasvattamiamme yrttejä, teimme marja- ja hedelmähilloja, uutimme likööreitä ja laitoimme vihannes-juuressäilykkeitä muhimaan. Yrtit käytimme aika tarkkaan talven ja kevään mittaan. Muista puuhasteluista suosikiksemme osoittautuivat sitruunahillo, viikunahillo, limoncello, myanmarilaisella reseptillä tehdyt vihannes-juuressäilykkeet ja suomalaiset herkkukurkut. Niitä teimme tänäkin syksynä. Kunnon turkkilainen kotiäiti varmaan olisi keitellyt tomaateista kotitekoisia tomaattisoseita, mutta niitä onneksi saimme jälleen tuttavan kautta.

Syksy ja ruska ovat parhaillaan Ankarassa kauneimmillaan. Kävin eilen kameran kanssa kävelyllä lähiympäristössä kuvaamassa syksyisiä värejä ja tunnelmia. Myös vadin puistossa on aloitettu syystoimet. Tällä kertaa kerättiin keväällä istutetut kukat juurineen pois ja laitettiin suuriin jätesäkkeihin. Minne lie matkaavatkaan.

 

Kuujuttuja

Tämän aamun Hürriyet Daily Newsissä oli uutinen, että japanilaiset tiedemiehet ovat löytäneet Kuusta 50 km pitkän ja 100 m leveän luolan. Vaikka meille on uskoteltu, että 1969 otettiin “pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle”, pienin askelin on edetty siitäkin saakka. Kuu on edelleen melkoisen outo juttu meille maan asukeille.

Mekin olemme jo reilun vuoden verran tuijotelleet aina välillä iltaisin ulos ja ihmetelleet Kuun sirpin, täysikuun, ja yleensäkin minkälaisen Kuun tahansa, nopsaa liikettä iltataivaallamme. Toisinaan Kuu tulee näkyviin terassimme vasemmalta, toisinaan oikealta suunnalta, toisinaan se tuntuu kohoavan suoraan edestämme. Aina Kuuta ei terassiltamme näy ollenkaan.

Panorama terassila.jpg

Otin jokin aika sitten panoraamakuvan terassiltamme ja yritin saada piirtämällä jotain tolkkua Kuun radasta tällä leveys- ja pituusakselilla. Tuloksetta: mitään säännönmukaisuutta en sen kulkuun saanut, enkä koskaan osannut arvata, mistä se minäkin iltana putkahtaa esiin ja mihin se lopulta katoaa. Niinpä konsultoin ystävääni Googlea, joka löysi minulle muun muassa seuraavia tietoja:

”Kuulla on pituusasteiden suuntainen libraatio Maan pyörimisen vuoksi. Jos sama havaitsija Maassa katsoo Kuuta samana päivänä aamulla ja illalla, hän näkee Kuun vähän eri suunnasta, koska on päivän aikana pyörähtänyt Maan mukana enimmillään noin Maan halkaisijan verran eri paikkaan Kuusta katsoen”.

”Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radalla vastapäivään. Sen kiertoaika Maan ympäri on noin 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia. Vuorokaudessa se liikkuu siis noin 12 astetta eläinrataa itään. Tähtitaivas pyörii suhteessa Maahan vuorokaudessa vain asteen verran”.

Kuu

Wikipediasta löytyi myös viereinen kaavio Kuun kiertoradalle, mikä ei ainakaan minua auttanut sen enempää ongelmassani kuin nuo yllä olevat tiedotkaan.

Koitin onneani uusilla hakusanoilla ja löysin viimein jotakin, mikä upposi tällaiseen ei-astrologiaa harrastavan ihmisen päähän:

”Kuu nousee aina idästä kuten Aurinkokin ja on aina korkeimmillaan etelässä”.
”Kuu nousee aina edellistä päivää myöhemmin. Vaihteluväli on noin 10 min – 1,5 h”.
”Kuun nousukulma on Kuun ja kompassipohjoisen välinen kulma.”

Löysin myös nettisivun, joka on ilmainen avoimen lähdekoodin planetaario-ohjelma. Se mallintaa realistisen 3D-taivaan aivan kuin katsoisit sitä paljaalla silmällä, kiikareilla tai kaukoputkella. Ja viimein: BINGO! Löysin myös englannin kielellä sivun, jossa on merkattu Kuun nousut ja laskut sekä kuvina että numeroina. Sivun mukaan perjantaina 29.9. (jolloin tuon sivun löysin) Ankarassa Kuu nousi 115° kulmassa itäkaakosta klo 14.53 ja laski 244° kulmassa länsilounaaseen klo 00.08, mikä kuvana näytti tältä:

Kuun kierto 1

Kävin uudelleen samalla sivulla 12.10. (13 päivää myöhemmin), ja Kuun rata näytti silloin Ankarassa tältä eli Kuu nousi 65⁰ kulmassa itäkoillisesta klo 23.59 ja laski 295⁰ kulmassa länsiluoteeseen klo 13.49.

Kuun kierto 2

Klikkasin kuvan näkyviin jälleen 20.10. eli noin 20 päivää tuosta ensimmäisestä kuvasta.  Tänään Kuu nousi Ankarassa 100⁰ kulmassa idästä klo 7.22 ja laskee 258⁰ kulmassa länsilounaaseen klo 18.45.

Kuun nousu 3

Terassimme keskikohta on suoraan etelälounaaseen (tarkistin kompassilla) ja talomme taakse piiloon jää pohjoinen ja koillinen. Eli Kuu nousee aina viistosti terassimme takaa vasemmalta, laskee aina viistosti terassimme eteen oikealle ja paistelee aina ylimmillään terassiltamme katsottuna viistosti vasemmalta. Riippuen Kuun nousu- ja laskukulmasta pohjoiseen nähden (mikä on talomme takana) sekä Kuun liikkumisesta tähtitaivaalla (12⁰ kohti itään, kun tähtitaivas liikkuu vain asteen verran), meidän kohdallamme Kuun siis pitääkin näkyä eri paikasta eri päivinä ja iltoina. Tätäpä nyt pohdiskelen seuraavat illat astekulmia laskeskellen… Koitan myös osua noille bingo-sivuilleni noin 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia ensimmäisen vierailuni jälkeen, minkä pitäisi olla kutakuinkin puolelta päivin ensi viikon torstaina.

Löysin muuten myös vanhan varis-harakka-muistisäännön nousevalle ja laskevalle Kuulle: C niin kuin cresendo eli kasvava; D niin kuin diminuendo eli pienevä. Ja sitten vain käännetään toisin päin 🙂

Tuon japanilaisten löytämän Kuun luolan uskotaan syntyneen vulkaanisen toiminnan seurauksena 3,5 miljardia vuotta sitten. Japanilaisten tavoitteena on nyt saada astronautti Kuuhun vuoteen 2030 mennessä. He uskovat, että astronautti voisi luolassa olla suojassa Kuun pinnan vaaralliselta säteilyltä ja hurjilta lämpötilan muutoksilta. Jokohan silloin saataisi aikaan se suuri harppaus ihmiskunnalle? Siinäpä eläkepäiville lisää seurattavaa ja kummasteltavaa.

 

Zumba-yhteisöllisyyttä

Tässä kuussa julkaistiin uusi tutkimus suomalaisista ja suomalaisuudesta. Arvot 360 -tutkimus perustuu noin neljän tuhannen 18-79-vuotiaan suomalaisen haastattelun ja eri taustamuuttujien analysointiin. Tutkimuksen teki Kotimaa-konserniin kuuluva Insight 360 -yhtiö.

Insight 360 -yhtiön vanhempi asiantuntija Mikko Hormion mukaan tutkimus osoittaa, että vanhat yhteiskuntaluokkakäsitykset ovat muuttuneet zumba-yhteisöllisyydeksi. Ne ovat Hormion mukaan nopeasti kiinnostuksen ympärille syntyviä ja kuolevia yhteisöjä, joiden olemassaolo perustuu oikeastaan yksilöiden tarpeisiin, ei aatteeseen tai perinteeseen: ”Olen yhteisöllinen miten minusta tällä viikolla tuntui hyvältä”.

Tällainen uusyhteisöllisyys ei varmasti ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan tätä voi soveltaa vaikka meidän Ankaran latte leideihin. Vuoden alussa 2016 viikoittaisissa tapaamisissamme oli joka kerta porukkaa niin, ettei yksi pöytä aina tahtonut riittää. Aktiivista tapailua kesti vielä viime vuoden syksylle, jonka jälkeen paikalle saapui yleensä vain muutama henkilö, kunnes tänä syksynä olen pari kertaa käynyt tapaamassa itse itseäni. Osa aktiivisista leideistä muutti viime vuonna, osa tämän vuoden alkupuoliskolla, pois Ankarasta. Zumbaa riitti niin kauan kun täällä olevilla latte leidi -yksilöillä oli tarvetta tavata. Tällä viikolla, tällä yksilöporukalla, tällainen yhteisöllisyys ei tunnukaan enää niin tärkeältä.

Tuon Insight 360 -tutkimuksen mukaan suomalaiset zumbalaiset pystytään jakamaan kuuteen eri ryhmään elämäntapojensa, arvojensa ja asenteidensa perusteella: samankaltaisia elämäntapoja, arvoja ja asenteita jakavat ihmiset asuvat samoilla alueilla. Voiko tästä päätellä, että asuinpaikka muokkaa ihmisten asenteita, arvoja ja tapoja samaan suuntaan? Vai muuttavatko samankaltaiset ihmiset jostakin syystä samoille alueille? Tavat, arvot ja asenteet kun muodostuvat yleensä pidemmän ajan kuluessa ja tahtovat yleensä olla aika pysyväisiä.

Minulla oli itselläni vaikeuksia kuuluttaa itseäni mihinkään tutkimuksen ryhmistä. Tarkoittaako se, että olen vähemmän zumbasuomalainen, koska olen ollut vähemmän suomalaisten kanssa tekemisissä eli en ole aikoihin asunut heidän kanssaan samoilla asuinalueilla? Aika kaukaa olisi haettu, että suurin osa samantapaisia asenteita, arvoja ja tapoja jakavista ihmisistä muuttaa samoille asuinseuduille ulkomaille.  Minun elämäntapojani, arvojani ja asenteitani ovat kuitenkin muokanneet aivan muunlaiset asuinalueet – ulkozumbasuomalaiseen suuntaan.

Tutkimuksessa kuvaillaan suomalaisten ryhmiä näin:

Kokeilunhaluiset individualistit, joita on 23 %, suurin osa heistä Helsingissä. Muualla Suomessa heitä löytyy eniten isoimmista kaupungeista. He ovat suurimmaksi osaksi alle 45-vuotiaita ja ajatusmaailmaltaan liberaaleja. Avio- tai avoliitto ovat yhtä hyväksyttyjä parisuhteen muotoja, ja tasa-arvoinen avioliittolaki saa kannatusta. Heitä luonnehditaan kansainvälisesti isänmaalliseksi: vaikka maailma on avoinna, eivät he välttämättä ole lähdössä pois Suomesta.

Hyväntahtoiset hengelliset, joita on 19 %. Heihin kuuluu miltei pelkästään naisia. He asuvat yleensä pienissä kaupungeissa ja maaseudulla ja ovat yleensä yli 45-vuotiaita. Kaikki auttaminen ja aatteellisten järjestöjen tukeminen on tälle ryhmälle tärkeää. He arvostavat kirkkoa ja ovat mukana luterilaisen kirkon toiminnassa.

Yhteisen hyvän puolustajat, joita löytyy 17 %. Kyseessä on varsin kaupunkilainen ilmiö, ja he asuvat yleensä kerrostaloissa. Heidän joukossaan on runsaasti korkeasti koulutettuja yli 55-vuotiaita ja korostuneesti kokoomuslaisia. Ryhmä muistuttaa avarakatseisuudessa kokeilunhaluisia individualisteja, mutta perinteisiä arvoja kunnioitetaan huomattavasti enemmän. Vieraat uskonnot eivät heitä pelota ja tämä ryhmä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Turvallisuushakuiset patriootit, joita kansastamme on 15 %. He ovat yleiseensä ikääntyviä miehiä, sanomalehtien suurkuluttajia ja avaavat aina television Ylen puoli yhdeksän uutisten aikaan. Heitä löytää maaseutukaupungeista, kokoluokasta Mikkeli ja Joensuu. Turvallisuushakuiset patriootit kertovat itsestään isänmaallisina ja puhuvat Suomesta hyvää. Kuluttajina turvallisuushakuiset patriootit ovat nuukia ja shoppailu ei kiinnosta.

Passiiviset minäkeskeiset, joita on 14 %. Heistä valtaosa on yli 35-vuotiaita miehiä, jotka eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista eivätkä äänestä, vaikka heissä korostuu perussuomalaisuus. He ovat ajautuneet nyky-yhteiskunnan ulkopuolelle ja kokevat olevansa syrjäytetty, ja suurin osa heistä asuu pienillä paikkakunnilla. Maailmassa puhutaan heidän mielestään aivan vääristä asioista, ja vieras on negatiivista.

Tiedonhaluiset vetäytyjät, joita on 12 %. Heihin kuuluu kaikenikäisiä suomalaisia. Usein he ovat vähätuloisia ja työttömiä, joilla on vain vähän verkostoja. He elävät usein yksin ja ovat sitä mieltä, ettei Suomi ole 1980-luvun jälkeen kehittynyt hyvään suuntaan. Ryhmään kuuluu yhtä paljon naisia kuin miehiä eri koulutustasoilta. Heitä on huomattavan vähän alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla. Nämä ihmiset ovat kiinnostuneita kirjoista, musiikista ja tieteestä.

Varmasti noista ryhmistä moni suomalainen itsensä löytää, koska ryhmäjaottelu on tutkimustulosta. Mutta kuten sanottu, ulkosuomalaisena olisi vaikea zumbata täysillä yhdenkään ryhmän kanssa. Jonnekin tuonne keskelle kuitenkin lie jossain vaiheessa palattava ja tehtävä kuten Amerikan siirtolaiset aikanaan: uusiutumalla ja välttämättömyyteen alistumalla.

Tyttövoimaa!

Kuuntelin aamulla Yle Areenan kautta Suomen uutisia. Muuten olisikin saattanut mennä ohitse tieto, että tänään juhlimme kansainvälistä tyttöjen päivää. Tätä YK:n teemapäivää on vietetty vuodesta 2011 saakka. Samana vuonna tehtiin muitakin suuria päätöksiä: esimerkiksi Saudi Arabia salli naisilleen äänioikeuden, 105 vuotta Suomen ja 77 vuotta Turkin jälkeen…

Tyttöjen päivän tarkoitus on muistuttaa meitä syrjinnästä ja väkivallasta, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia. Päivän yhtenä tavoitteena on antaa tytöille mahdollisuudet elää täysarvoisina yhteisöidemme jäseninä edes yhden päivän 365:stä: tänä päivänä ympäri maailmaa 600 tyttöä 60 maassa astuu poliitikkojen ja johtajien saappaisiin.

Katsoin vastikään Izmirin koulutuskonferenssia varten tilastoja Suomen ja Turkin nuorista ja lapsista. ”Girl’s opportunity index”:n mukaan Suomi on maailman toiseksi paras maa tytöille, heti Ruotsin jälkeen, kun mittareina käytetään lapsiavioliittojen määrää, hedelmällisyyttä, äitikuolemia (mittarina tyttöjen pääsystä hyvään terveydenhuoltoon), naisparlamentaarikoiden ja perusopetuksen päättötodistusten (lower secondary school completion) määrää. Tutkimuksessa oli mukana 144 maata. Turkki oli sijalla 55. Turkin sijoitusta laskivat naisten vähäinen edustus politiikassa ja korkeissa julkisissa viroissa, surullisen kuuluisat lapsiavioliitot, hedelmällisyystaso ja tyttöjen koulutustaso.

Päivä oli hyvin esillä Suomen uutisissa, joissa haastateltiin Ylen toimitusjohtajan viran päiväksi kaappaavaa tyttöä. Ylen lisäksi tempaukseen osallistuvat Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto, Finlayson, Joensuun kaupunki, Liiga, Kotipizza, Nokia, Opetushallitus, Orion, Plan International Suomi, pääministeri Juha Sipilä, SAK ja Supercell. Hienoa! Noissa kaikissa toimii tänään johtopaikoilla yhteensä 13 suomalaista tyttöä.

Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, ja Suomen sijoitus tyttöindeksissä on maailmanlaajuisesti loistava. Suomessa naisilla ja miehillä on tasavertaiset oikeudet koulutukseen ja työhön. Naisten osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on Suomessa yleisempää kuin monissa muissa maissa. Suomikin on kuitenkin vielä matkalla tasa-arvoon: esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen ministereistä vain 35 % on naisia, ja naisten osuus kaikista suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituspaikoista on vain 27%.

Koitin googlata tyttöjen päivän uutisia myös Turkista hakusanalla “ Girls take over 2017 Turkey”. Hakuohjelma antoi ensimmäisenä seuraavat kolme tulosta: ”Miss Turkey 2017 stripped off her crown over past tweets”, “Men Kill 183 Women And Girls, Use Violence Against 278 In Turkey In 8 Months” ja “Creating a bridge to a better life for a girl in Turkey”. Viimeinen oli toivoa antava ja klikkasin sivun auki. Kyse oli kuitenkin amerikkalaisen koulun ”Ethnic Festival”-teemapäivästä toukokussa…

Ajattelin olevani epäreilu Turkille ja tein saman englanninkielisen haun myös Suomelle. Ensimmäisiksi ehdotuksiksi ponnahtivat “Katariina, 15, takes over Finnish premier’s office for Day of the Girl”, “Prime Minister for a Day: Finnish Girl Takes Over Finland” ja “Riku Kallioniemi astuu päiväksi syrjään – Liiga mukana Girls Takeover –päivässä”. Ehkä asenteeni oli sittenkin ihan reilu, molempia maita kohtaan.

Makkaratalkoot

Harrastimme eräänä syyskuun viikonloppuna Turkissa paheita: pidimme makkaratalkoot kotonamme, ihan kaksistaan.

Jokunen viikko sitten tuli ihan ikävä Bangkokin lähikauppamme lihamestarin tuoreita aamiaismakkaroita. Ankarasta olemme kerran saaneet tuoreita lammasmakkaroita Next Levelin Macro Centeristä, mutta minkään sortin tuoremakkaroita en sen jälkeen ole nähnyt yhdessäkään Ankaran kaupassa. Päätimme tehdä niitä itse.

Skotlantilainen ystäväni kertoi kerran värkänneensä täällä käsipelillä makkaroita. Soitin hänelle ja sain lainaan reseptikirjan sekä luonnonkuorta makkaroihin. Luonnonkuoret olivat kuulemma maanneet tuon ensimmäisen värkkäämiskerran jälkeen tarpeettomina kapin pohjalla, sen verran sotkuista ja aikaa vievää homma makkaroiden pyörittely oli ollut. Lupasin vastalahjaksi viedä muutaman valmiin makkaran, mikäli ne onnistuisivat.

Melkein jokaisessa makkaraohjeessa oli yhtenä aineena sianlihaa ja silavaa. Turkissa kun ollaan, sellaisten löytäminen ei olekaan kovin helppo temppu. Ankarassa en tiedä yhtään kauppaa, joka myisi tuoretta porsaan lihaa; valmiita aamiaispekoneita ja erilaisia makkaraleikkeleitä kyllä täältäkin saa. Possutuotteet on kaupoissa merkattu selkeästi: Dikkat! Domuz eti – Huomio! Sianlihaa. Suomalainen ystävämme kuitenkin ystävällisesti osti meille amerikkalaisten Ankaran sotilastukikohdan kaupasta yhteensä 2,5 kg porsaanfileitä.

Porsaanfileet jauhoimme itse, mutta lampaanlihan ja naudanlihan jauhatin kaupassa. Lähikaupan kasap muisti varoitella, että makkarat täytyy sitten pitää jääkaapissa ja pakastaa, jos niitä ei syö heti. Kiittelin ja lupasin noudattaa neuvoa.

Lukaisimme ystäväni makkarakirjan, surffailimme parilla nettisivulla, ja löysin vielä vanhan Suomen Kuvalehden Gourmet-numeron (4/07), jonka olin ottanut talteen. Siinäkin oli ohjeet makkaratalkoille reseptien kera.

Tein viittä erilaista makkaramassaa; jokaisesta ”löysemmän kuin lihapullataikinasta”, kuten ohjeissa neuvottiin. Saamamme makkarankuori oli kuivattua putkiloa, jonka täytyi täyttämisen jälkeen antaa levätä jääkaapissa 24 h. Lepäämisen jälkeen massa oli kuitenkin imenyt nestettä sen verran, että taikinat olivat kyllä ihan lihapullataikinan veroisia jääkaapista pois otettaessa.

Ensimmäisiin makkaroihin emme tajunneet lisätä nestettä, vaan turistelimme ne sellaisenaan koneella suoleen. Seuraaviin massoihin lisäsimme ennen suoleen turistamista vettä, mikä helpotti sekä makkaroiden tekoa että kypsentämistä. Helpotus oli, että kuori ei haljennut. Suomen kodin kalapiikkiä kaipailimme, jotta olisimme saaneet kuoriin siistit ilmaraot ennen kypsentämistä, mutta cocktail-tikku toimi aivan hyvin.

Esikypsentämisiä kokeilimme, eri ohjeiden mukaan, sekä uunissa vesihauteessa että kattilassa kuumassa vedessä. Kattila oli ehdottomasti parempi vaihtoehto, vaikka siinä olikin enemmän käsityötä, sillä makkaroista tahtoi uunissa halkeilla kuori pois. Makuahan se ei haittaa, mutta aikalailla siistimmän näköisiä makkarat ovat kuorinensa.

Aikamoisen aikaa vievää touhua: taikinoiden tekoon meni 3 h, makkaroiden suoleen saamiseen toiset 3 h ja esikeittämiseen kolmas 3 h. Mutta nyt meillä on pakastimessa ihania kotitekoisia yrttilammasmakkaroita, (englantilaisia) italialaisia yrttimakkaroita, salvia-inkiväärimakkaroita, chorizoa ja suomalaisia lammas-possumakkaroita. Kaikkia on myös jo maistettu, ja hyviksi todettu. Kyllä kannatti!

Nämä reseptit olivat kyllä ehdottomasti parhaita:

Kotitekoinen lammas-yrttimakkara

2,5 kg oikein rasvaista lampaan jauhelihaa (meillä oli lampaan ihraa mukana)
3 keltasipulia
2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl jauhettua valko- tai mustapippuria
4 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua rosmariinia
2 tl kuivattua oreganoa
6 valkosipulin kynttä
3 dl kylmää vettä

Lammas-possumakkara

400 g lampaan paistia
300 g porsaan ulkofileetä
100 g pekonia
korianteria ja inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
4 dl kermaa
1 muna
mustapippuria
cayennenpippuria
1 rkl suolaa