Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että vaikka Bangkokissa ei mielenosoitusalueita aina voinut välttää, Ankarassa moiselle alueelle meneminen ei olisi minulle edes vaihtoehto C. Sellaiselle jouduin kuitenkin tänään vahingossa.

Tänään olisi ollut latteleidien kahvitteluhetki Bilkentin kaupunginosassa keskustan ulkopuolella. Koska eilen juhlistimme porukalla erään latteleidin 80-vuotispäiviä, päätin jättää tämänpäiväisen tapaamisen väliin ja hoitaa muutaman rästiin jääneen asian. Kuten sähköposteihin ja viesteihin vastailemisen, lentolippujen varaamisen joululomallemme Suomeen, puhelinpakettini uusimisen ja uuden turkin kielen oppikirjan ostamisen Kızılayn Gür kopyalamasta.

Lähdin Kızılayhin 2,5 liiran dolmuş-bussilla. Matka sujui jouhevasti aina Turkin Suuren kansalliskokouskompleksin kohdalle saakka, jossa se ensin hidastui ja sitten pysähtyi kokonaan. Kuskimme kertoi, että tästä bussi tekee täyskäännöksen takaisin. Pysähdyksen syynä oli valtava joukko ihmisiä banderollien ja kylttien kanssa ja lähes yhtä valtava joukko ankaralaisia poliiseja mellakkavarustusten ja poliisikoirien kanssa. Olimme keskellä mielenosoitusta.

En jäänyt vajavaisella turkillani kyselemään, mistä on kysymys, mutta pari pikakuvaa räpsäisin paikanpäältä. Kylttien perusteella kyse oli nykyisen rikoslain artikla 103 muutoksesta, johon valtaapitävä puolue oli edellisenä päivänä julkistanut ratkaisuehdotuksensa. Eli samaisesta aiheesta, joka elokuussa kriisiytti Turkin ja Saksan välit.

Perustuslakituomioistuin antoi kesällä parlamentille kehotuksen muuttaa seksuaalirangaistusta koskevaa rikoslakia ensi vuoden tammikuun 13. päivään mennessä. Elokuussa Turkin oikeusministeri Bozdağ vakuutti, että seksuaalirikoksista annettavia rangaistuksia tullaan uudessa laissa entisestään koventamaan, erityisesti niitä, jotka kohdistuvat alle 12-vuotiaisiin lapsiin. Ensimmäinen lakiehdotus on nyt siis valmistunut ja saanut vastaansa melkoisen oppositiomyrskyn. Ehdotus kulkee nimellä ”keskiyön lakiluonnos”, koska se valmistui parlamentin kokouksessa keskellä yötä.

Mutta… miksi ihmeessä keskellä yötä pitää päättää näin tärkeästä asiasta, joka on jo kriisiyttänyt valtioiden välisiä suhteita? Prosessi vaikutta muutenkin hiukan erikoiselta, sillä pääministeri oli aiemmin kehottanut julkistamaan luonnoksen neuvottelematta opposition kanssa. Erikoista oli myös, että vaikka presidentti Erdoğan ei osallistunut kokoukseen (hän oli valtiovierailulla Pakistanissa ja Uzbekistanissa), hänen kanssaan käytiin median mukaan keskusteluja vasta ehdotuksen julkistamisen jälkeen.

Keskiyön lakiehdotuksen tarkoitus on oikeusministerin mukaan suojata vankilatuomiolta aviomiehiä, jotka ovat avioituneet alaikäisinä – eli parlamentti tarttui alkuperäiseen ongelmaan, josta jo elokuun kuohunta sai alkunsa. Ehdotuksen puolustajat perustelevat muutosehdotustaan sillä, että alaikäisen puolison ollessa vankilassa tämän vaimo joutuu huolehtimaan yksin pariskunnan yhteisestä lapsesta. Puolustelussa viitattiin erityisesti romaneihin, joiden keskuudessa mennään naimisiin nuorena. Ongelman ratkaisemiseksi on jo muutettu lakeja, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta. ”Valitettavasti tämä on Turkin todellisuus”, sanoi oikeusministeri.

Turkin todellisuuteen viitaten pääministeri Yıldırım puolusti luonnosta hiukan ristiriitaisella argumentilla: alaikäisten häihin ovat osallistuneet sekä parlamentin jäsenet että alueelliset kuvernöörit. Ymmärrettävästi oikeusministerin selitysten jälkeen vastalauseiden myrsky vain nousi entisestään: oikeusministeri siis puolusteli nykyistä käytäntöä ja kuvernöörien ja parlamentin jäsenten käytöstä sekä siunasi alaikäisten, tällä hetkellä laittoman, vihkimisen.  Mainittakoon tässä myös, että muun muassa valtapuolueen edellinen presidentti (2007-2014) Abdullah Gül meni 30-vuotiaana naimisiin 15-vuotiaan Hayrünnısansa kanssa – myös Koraanista löytyy oiva esimerkki lapsivaimosta.

Minne jäivät siis kovennetut rangaistukset ja alle 12-vuotiaiden painotetut ihmisoikeudet? Ankaran lisäksi ainakin İstanbulissa, İzmirissä, Eskişehirissä, Adanassa, Kocaelissa ja Samsunissa on tuhatpäisin joukoin kysytty samaa. Tätä kysyttiin kylttien mukaan myös tämänpäiväisessä mielenosoituksessa.

Ihmisiä on saanut barrikadeille muun muassa se, että keskiyön ehdotuksessa ei asetettu raiskauksen uhrille alaikärajaa. Eli esimerkiksi jos 60-vuotias raiskaa 12-vuotiaan ja menee sitten tämän kanssa naimisiin, raiskaaja voitaisiin uuden lain mukaan vapauttaa syytteistä. Opposition mukaan uusi lakiehdotus mahdollistaisi raiskaamalla naimisiin pääsyn: raiskaajan tarvitsee vain tunnustaa tekonsa ja mennä naimisiin raiskaamansa alaikäisen tytön kanssa. Lakiehdotuksessa on oletettavasti ajateltu tyttölapsen turvaa siinä, että alaikäiseltä tytöltä täytyisi saada suostumus avioliittoon. Tosin suostumuksenhan voivat lain mukaan alaikäisen puolesta antaa myös lapsen vanhemmat – syystä tai toisesta. Miten tilanne siis oleellisesti muuttuisi uuden lakiehdotuksen mukaan alle 12-vuotiaiden kohdalla?

Erityisesti mieliä kuohuttaa myös ehdotuksen kohta, jonka mukaan tällä hetkellä lasten hyväksikäytöstä tuomitut vangit voidaan vapauttaa. Ennen lain voimaantuloa vankilaan alaikäisen raiskaamisesta tuomitut saisivat siis rikoksensa anteeksi. Laittomasti alaikäisinä naimisiinmenosta tuomittuja on median mukaan Turkin vankiloissa tällä hetkellä noin 3000. Kuuluisivatko pelkästään he armahduksen piiriin vai kaikki muutkin alaikäisten raiskauksista tuomitut? Alle 18-vuotiaana naimisiin menneitä (tai naitettuja) tyttöjä löytyy median mukaan tilastoista 438 000 (alle 15-vuotiaita 15 937) ja alaikäisenä lapsen saaneita 440 000 (tilastot 2002 vuodesta lähtien).

Uutta lakiehdotusta vastustavat paitsi oppositiopuolueet, myös jotkut valtaapitävän puolueen omat jäsenet. Jopa hallitusta tukeva KADEM (Kadın ve Demokrasi Derneği – naisten ja demokratian yhdistys) jätti ehdotuksesta protestin. Joillekin naisten asioita ajavillle organisaatioille KADEM:n reaktio tuli hiukan yllätyksenä, sillä sen varajohtajana toimii Sümeyye Erdoğan Bayraktar – presidentti Tayyip Erdoğanin tytär.

Pääministeri julkisti lakimuutosehdotuksen 21.11. Seuraavana päivänä oikeusministeri kävi puhelinkeskustelun presidentin kanssa, jonka seurauksena pääministeri ilmoitti 22.11., että AKP vetää lakiesityksensä takaisin. Pääministeri myös ilmoitti, että presidentti Erdoğanin ehdotuksesta ongelma ratkaistaan “konsensuksella”, jossa koko yhteiskunnan ”spektrumin” kritiikki ja ehdotukset otetaan huomioon. Jännityksellä odotamme, millaisen uuden lakiehdotuksen parlamentti saa noilla eväillä aikaan.

Tämän aamun Hürriet daily newsissä lainattiin Turkin metsä- ja vesiministeriä Forestry Veysel Eroğlua. Hänellä oli tärkeä viesti turkkilaisille, erityisesti Turkin naisille ja lapsille.

Eroğlu on pari päivää sitten Mustanmeren Amasyassa kehottanut turkkilaisia äitejä muuttamaan iltarutiineitaan ja toivottamaan hyvää yötä lapsilleen uudella tavalla. Tavallisten iltasatujen ja iltalaulujensa sijasta äitien tulisi painottaa hallituksen vuoden 2071 tavoitteita. Äitien ei tule enää lauleskella joutavia ja sanoa: ”Nuku hyvin ja kasva isoksi, kultaseni”, vaan painokkaasti ilmaista: ”Nuku ja kasva, poikani, tavoite on vuodessa 2071. Sinä ja sinun sukupolvesi laitatte Suur-Turkin askelmerkit käytäntöön”.

Turkkilaisilla naisilla on Eroğlu mukaan nyt ”missio”. Eli, jos jollakulla äidillä puuttui lastenkasvatuksestaan missio, metsä- ja vesiministeri tarjoaa sen äideille nyt jopa pedagogisella vinkillä. Iltasatuikäiset lapsukaiset tulevat äitien muuttuneiden iltarutiinien avulla pikkuhiljaa muuttamaan Turkin globaaliksi voimaksi vuoteen 2071 mennessä – joka on Manzikertin taistelun 1000-vuotisjuhlavuosi.

Myös nuorisolle Eroğlu antoi mission, joka on tosin vain välitavoite matkalla Suur-Turkiksi. Vuosi 2053 tulee olemaan osmanien Konstantinopolin (Istanbulin) valloituksen 600-vuotisjuhlavuosi. Tuolloin nuoriso tulee johtamaan Turkin askelta lähemmäksi lopullista määränpäätä (eli Suur-Turkkia ja vuotta 2071). Kuinka välitavoite saavutetaan, ministeri ei antanut pedagogisia neuvoja, mutta ehkä niitä on tulossa myöhemmin. Aikaa ainakin on runsaasti.

Tuo välietappijuhlavuosi viittaa siis vuoteen 1453, jolloin osmanit Mehmet II:n johdolla valloittivat ja turkkilaistivat Konstantinopolin. Länsimaissa tapahtumaa kutsuttiin Konstantinopolin hävitykseksi. Ja sitähän se käytännössä olikin. Valloitukseen päättyi Bysantin 1000-vuotinen kulttuuri kertaheitolla. Ja alkoi osmanien valtakausi, joka päättyi vasta Turkin itsenäistymiseen vuonna 1923.

Tapahtumaa kuvaavat muun muassa Orhan Pamuk teoksessaan Istanbul, muistot ja kaupunki (2010. Tammi. Keltainen pokkari) ja Mika Waltarimme historiallisessa teoksessaan Johannes Angelos (Hänen päiväkirjansa Konstantinopolin valloituksesta v. 1453 Kristuksen maailmanajan päättyessä).

Vuonna 1953, kun Turkissa juhlittiin Konstantinopolin valloituksen 500-vuotisjuhlaa, silloinen presidentti Celal Bayar ja pääministeri Adnan Menderes eivät osallistuneet juhlintaan. He eivät halunneet suututtaa länsimaisia ystäviään. Ajat olivat toiset.

Lopullinen tavoite taas viittaa Manzikertin taisteluun, joka käytiin Bysantin valtakunnan ja seldžukkien välillä vuonna 1071. Seldžukithan olivat nuo ensimmäinen turkinsukuinen kansa, joka levittäytyi Anatoliaan. Seldžukit tuhosivat taistelussa sulttaaninsa Alp Arslanin johdolla Bysantin joukot. Tappion seurauksena Bysantin valtakunnan vakaa ja voittamaton kuva särkyi, ja seuraavina vuosina seldžukit valtasivat Bysantilta melkein koko Vähä-Aasian.

Eli symbolisia tapahtumia ja vuosia on valittu Suur-Turkin projektille. Kovin sotaiselta kuitenkin kuulostavat tämän mission pohjat turkkilaisille naisille ja lapsille osoitettuna.