Pääsiäistä

Pääsiäinen on tulossa, mutta täällä sitä ei katukuvassa tai kaupoissa huomaa. Varsinaisesti pääsiäiseen liittymättä Ankarassa alkavat kuitenkin ensimmäiset tulppaanit ja narsissit, pääsiäiskukkamme, avata nuppujaan! Oman terassimme tulppanit ovat vasta nupullaan, mutta pari viikkoa olemme jo saaneet nauttia kukkivista hyasinteistamme.

Vaikka tulppaani on Turkin kansalliskukka, on se juhlittu kukka myös muualla päin maailmaa. Tulppaaneille järjestetään keväisin festivaaleja sekä Amerikassa että Euroopassa; Turkissa varsinaiset tulppaanifestivaalit löytää huhtikuisin Istanbulista, jolloin Istanbulin kunta koristelee kaupungin miljoonin värikkäin tulppaanein. Ankaran kukkakoristelu on meille vielä arvoitus, koska tämä on ensimmäinen keväämme kaupungissa.

Pajunkissojakaan ei kaupungista löydy, lieko pajujakaan. Sen sijaan puistoissa ja katujen varsilla on jo pari viikkoa kukkinut omena- ja kirsikkapuita. Ah, ihana keväistä, herkkää väriloistoa!

Suoraan pääsiäiseen liittyvään Ankarassa olen löytänyt vain Microsissa parhaillaan myynnissä olevat suklaamunat ja raeruohoistutukset. Microsissa käy paljon ulkomaalaisia – tosin Ankarassa ei esimerkiksi Bangkokiin verrattuna hurjan paljon ulkomaalaisia edes ole. Suomalaisiakin vain muutama kymmenen, sanovat. Vahingossa en ole yhteenkään suomalaiseen vielä täällä törmännyt.

WP_20160324_001Pääsiäisherkuiksemme lähikauppaamme saapuivat pääsiäisen alla myös ensimmäiset Antalyan mansikat. Yleensä on joutunut pettymään näin kauniiden mansikoiden makuun, mutta nämä olivat kyllä oikeaa herkkua.

Tänä vuonna olemme lähdössä pääsiäistä viettämään Suomeen, joten ”fark etmez”, vaikka pääsiäistä ei Ankarasta löydykään 🙂

Kalajuttua

Turkin opettajani sanoi eilen, että kalakausi alkaa olla lopuillaan. Kannattaa siis syödä kaloja, koska kohta niitä on vaikea saada ja ne, joita saa, ovat tosi kalliita. Nyt hamsia ja alabalıkia pakkaseen!

Turkissa kalakanta rauhoitetaan 15.4- 15.9 väliseksi ajaksi, jolloin tarjolla on vain kasvatettua tai ongella pyydettyä kalaa. Turkkiin toimitetaan norjalaista lohta useamman kerran viikossa ja kaupoista saa myös mustanmerenlohta, joka on norjalaista serkkuaan huomattavasti edullisempaa. Kalaa on tarjolla kuitenkin sen verran vähän, että Ankarassa kuulemma moni kalakauppias sulkee ovensa rauhoitusajaksi.

Kalakauppoja löytyy jokaisesta kaupunginosasta ja suuremmissa kaupoissa on myös oma kalatiskinsä. Kalat ovat tarjolla kokonaisina, ja punnituksen jälkeen kalakauppias, balıkcı, puhdistaa, perkaa ja paloittelee tai fileoi haluamasi kalan haluamallasi tavalla samaan hintaan.

Koska kala kuuluu viikoittaiseen ruokavaliomme, turkin kielen kalasanavarastoa on kertynyt jo hyvin. Suosikkejamme ovat hamsi, alabalık ja levrek – sardelli/anjovis, taimen ja meriahven. Aika paljon kaloja näyttää tulevan kauppoihin Mustaltamereltä eli Karadenizestä.

WP_20160207_006

Googletin tänään Mustanmeren kaloja, koska ajattelin katsoa, ovatko ne puhtaampia kuin esim. Suomesta saatavat Pohjanlahden tai Itämeren kalat. Puhtaudesta en saanut tietoa, mutta Google kertoi, että Mustameri on syvimmillään 2200 metriä, mikä on aika mieltön syvyys! Vertailuna vaikka Itämeri, joka on syvimmilläänkin vain 459 metriä.

Opin myös, että sana kaviaari tulee alunperin oletettavasti turkista – eli jälleen yksi turkin sana lisää suomeen. Monet etymologiset sanakirjat nimittäin esittävät, että sanan alkuperä on turkin “havyar” (eli kaviaari). Joidenkin tietojen mukaan pohjana saattaisi kuitenkin olla persian kielen sana “khāye, khāi “ eli muna, kives tai mäti, johon liittyy johdin -dār, -yār (“kantava, omistava”). Sananmukaisesti khāviyār tarkoittaisi “mätiä sisältävää”. Kuulostaa loogiselta. Vaikka arvostetuin aito kaviaari on ja on ollut venäläistä, nimitys ei siis kuitenkaan ole venäläisperäinen. Venäjässä kaviaarin nimityskin on ikrá.

Googlen mukaan ei ole tiedossa, milloin kaviaari-sana on lainattu suomeen, mutta jo 16.6.1832 Oulun Wiikko-Sanomissa on ollut seuraava ilmoitus: ”Hyviä runsituita (skräädätyitä) Rukiisia jauhoja, ja Kaviaaria myöpi A. Niska.”

Nykyään kaviaari tarkoittaa nimenomaan sampikalojen suolattua mätiä. Se ei siis ole mädin yleisnimitys, sillä sampi ei kutiessaan laske kaviaaria, vaan mätiä 🙂

Olen ainakin kaksi kertaa saanut maistaa oikeaa kaviaaria: Ranskan Rouenissa määrin vastaanotolla 1982 ja siskoni 50-vuotispäivillä pari vuotta sitten. Kaviaaria ei turhaan kehuta varsinaiseksi herkuksi, se todella oli sitä! Kalliista arvostetusta herkusta on tullut eri kieleen sanontojakin: Jos annetaan jollekulle jotakin, jonka arvoa tämä ei tajua, englantilainen sanoo annettavan ”kaviaaria kansalle”; suomalainen ilmaise asian, ettei pidä heittää helmiä sioille.

Postissa

Harjoittelimme turkin opettajan kanssa postissa asioimista. Ensimmäinen dialogi oli laskun maksaminen. Keskustelijoina valtion virkamies eli memur bey ja asiakas. Opettaja leikki memur beytä, koska tuntee turkkilaiset tavat paremmin. Minä olin müşteri eli asiakas.

  • Päivää, olkaa hyvä.
  • Hyvää huomenta. Haluaisin maksaa tämän sähkölaskun.
  • Tämän maksuhan on myöhässä. Tuossa laskunne.
  • Mitähän minun pitää tehdä nyt?
  • Teidän täytyy maksa se sähkölaitokselle.
  • Missä sähkölaitos mahtaa olla?
  • Kızılayssa.
  • Mikä sen osoite on? Voitteko kirjoittaa sen ylös?
  • Ei minulle ole osoitteita täällä. Seuraava asiakas, olkaa hyvä.
  • ???

Minulle ei vielä ole käynyt laskujen kansa noin. Ensimmäiset laskumme olivat ymmärtääkseni myöhässä (ihan varma en ole, sillä laskut olivat turkiksi), koska ne oli päivätty ennen tänne muuttoamme. Ne eivät olleet kuitenkaan sähkölaskuja, vaan vesilaskuja, ja niiden summiin lisättiin postissa vain yhden turkin liiran verran kuluja – tai ainakin näin kuitista sanakirjani kanssa kotona tulkitsin. Erään kerran kuitenkin erehdyin maksamaan vesilaskuani väärään aikaan:

  • Huomenta, memur bey! Haluaisin maksaa tämän laskun.

Lähipostin memur beymme otti laskun, katsoi sitä, laittoi sen tiskille takaisin, ympäröi siitä päivämäärän, tokaisi jotain turkiksi (joka ei ollut ainakaan kiitos, tässä, olkaa hyvä, ette voi maksaa tai jotain muuta, jonka olisin ymmärtänyt), nousi ylös, käänsi selkänsä ja poistui postin takaosaan.

Toinen dialogiharjoitus opettajan kanssa oli paketin lähettäminen.

  • Olkaa hyvä.
  • Haluaisin lähettää paketin Suomeen.
  • Antakaa pakettinne. Ei tätä voi lähettää. Tämä on pakattu väärin. Tässä pakettinne. Seuraava, olkaa hyvä.
  • ???

En ole koittanut vielä lähettää pakettia, mutta yhden kortin olen lähettänyt kirjekuoressa. Postissa meni memur beyn kanssa jotakuinkin näin:

  • Olkaa hyvä.
  • Haluaisin lähettää tämän kirjeen.
  • (Paljon turkkia) lähettää (pitkä lause tai ehkä pari-kolmekin) haluatteko?
  • Nyt en kyllä ymmärtänyt. Olen ulkomaalainen. Ei sillä nyt niin väliä.

Ensimmäisen kerran näiden kahden kuukauden aikana näin ”jutustelumme” jälkeen memur beymme hymyilevän!

Kolmas harjoitusdialogi opettajan kanssa oli kaasukortin lataaminen.

  • Olkaa hyvä.
  • Haluaisin ladata kaasukorttini. Tässä korttini, olkaa hyvä.
  • Millä summalla?
  • Neljällä sadalla Turkin liiralla.
  • Ok. Tässä kuitti.
  • Kiitos, hyvää työpäivää.

Ja uskokaa tai älkää: oikeassa elämässä kävi tänä aamuna juuri noin! Tiskin toisella puolella ei kuitenkaan ollut memur beymme, vaan lähipostimme memur hanım, virkailijanainen viereisellä tiskillä.

Dialogiharjoitukset olivat opettavaisia, samoin kuin arkielämässä postissa käynnit.

Jos sähkölaskut ovat myöhässä, ne täytyy oikeastikin maksaa sähkölaitoksella, joiden osoitteita ei opettajan mukaan ole kukaan postista saanut. Kätevintä on tulla kotiin ja googlata hakusanoilla ”Tedaş, adres, Kızılay, Ankara”. Testasin: se toimii ja osoite löytyy. Opin myös, että Tedaş tulee sanoista Türkiye elek dağıtım aş (jonka googlen käännöskone kääntää suomeksi ”Turkki ylitetty hirvi jakelu”!)

Vesilaskun kanssa kävi niin, että otin laskun, palasin kotiin ja menin laskussa ympäröitynä päivämääränä takaisin samaisen memur beyn luokse. Sanaakaan sanomatta hän otti maksun vastaan ja ojensi kuitin. Turkissa vesilaskua ei voi maksaa silloin kun se tulee, vaan aikaisintaan sinä päivänä, joka on merkattu laskuun.

Postin lähettämisestä opin myös uutta. Opettaja kertoi, että Turkissa paketit täytyy pakata vain ja ainoastaan tietyllä tavalla. Kerran minun edelläni oleva asiakas ojensi memur beylle mustan muovipussin, täytti pakettikortin ja maksoi. Pakkasikohan memur bey sitten paketin myöhemmin oikeaoppisella tavalla, sitä en tiedä, mutta ainakin hän oli hyvin tyytyväisen näköinen.

Opettaja kertoi myös, että Turkista voi lähettää kirjeitä joko kirjattuna tai ”kargona”, jolloin ne lähtevät nipussa muiden lähettämien kirjeiden kanssa. Jommallakummalla tavalla lähti siis minunkin kirjeeni, toivottavasti se joskus saapuu perillekin.

Sateinen, harmaa ja kylmä päivä

Katsoimme eilen illalla televisiota kotonamme, kun kuulimme oudon jyrähdyksen. Viime kerran jylinästä on niin vähän aikaa, että ensimmäisenä tuli mieleen pommi ja ammunta. Emme kuitenkaan avanneet nettiä emmekä vaihtaneet uutiskanavalle. Ehkä siksi, että emme halunneet uskoa epäilyjämme todeksi. Mutta totta se oli taas. Tällä kertaa kohteena olivat selkeästi, puhtaasti siviilit. Pommi räjähti illalla Kızılayn Güvenparkin vilkkaalla bussipysäkillä.

Tänään iltapäiväuutisten mukaan kuolleita on jo 37, haavoittuneita toista sataa. Turkki vastasi iskuun pommittamalla tänä aamuna PKK:n leirejä Pohjois-Irakissa. Surullista ja aivan järkyttävää.

Koko päivä on ollut tunnelman mukaisesti sateinen, harmaa ja kylmähkö. Eilen paistoi vielä päivällä aurinko kauniisti ja kirsikkapuiden ja omenapuiden tuoksu leijui ilmassa.

Tavarat viimein omassa kotona

Muuttokuormamme saapui Bangkokista, vihdoinkin! Merimatkan tavarat pakattiin 18.12., joten matka on ollut sekä kilometreissä että ajallisesti melkoisen pitkä. Lentorahtikin otti aikansa: se pakattiin 13.1. ja perille se saapui 4.3. Lentorahdista oli poistettu pieni muovilaatikko, jossa oli minun käsirasvani, kasvorasvani ja piilolinssineste sekä erillisinä kaksi paristoa. Pattereita saa kuljettaa rahdissa vain, jos ne ovat patterikäyttöisen laitteen sisällä. Kaikki kuusi muuta mukana olevaa patteria olivat, nämä eivät. Rasvojen pois ottamiselle emme muuttofirman omistajan kanssa keksineet mitään muuta syytä kuin sen, että koska rahti oli jouduttu avaamaan, oli sieltä samalla otettu vähän enemmän. Pelkästään kahden pariston takia ei viitsitty nähdä niin suurta vaivaa. Virallisena syynä tarkastajat olivat sanoneet, että nuo rasvat ovat kiellettyjen aineiden listalla. Siis Lumenen kasvorasva, Baush & Lombin piilolasineste ja thaimaalainen Panpurin käsirasva, jota myydään muun muassa Bangkokin lentokentillä, oli luokiteltu vaarallisiksi aineiksi. Uskokoon ken tahtoo.

Lento- ja merirahtien lisäksi raahasimme tänne matkalaukuissa melkoisen kasan tavaraa. Muutimme tänne 16.1. matkalaukuissamme yhteensä 94 kiloa omaisuuttamme, helmikuussa kävimme hakemassa 112 kiloa lisää. Bangkokin asuntomme on parhaillaan myynnissä, joten tänä keväänä on tarkoitus hakea vielä loputkin henkilökohtaisesta omaisuudestamme, mukaan lukien valokuvakansiomme, joita emme uskaltaneet antaa muuttofirman pakattavaksi. Tuo pelko oli kyllä ihan turhaa.

Muuttofirmamme oli sama, jota olemme käyttäneet ennemminkin Bangkokin sisällä muuttaessamme, Blufox. Firman omistaja taas on sama, joka on muuttanut meitä toisen firman palkollisena sekä Bangkokin sisällä että Bangkokista Ouluun ja Oulusta takaisin Bangkokiin. Meitä varoiteltiin ja peloteltiin ennalta, että pitkän matkan konteista on hävinnyt tavaraa, astioita on särkynyt, vaatteet ovat olleet homeessa ja kokonaisia muuttolaatikoita on kadonnut matkalla. Yhden latte ladyn ystävältä oli kadonnut 40 laatikkoa. Meidän tavaramme tulivat kuitenkin perille saman näköisinä, kun ne Bangkokissa laatikoihin pakattiin, eikä yhtään laatikkoa ollut hävinnyt.

Muuttofirman kaverit kantoivat laatikot sisään, purkivat tavarat laatikoista, kokosivat kaikki huonekalut, jotka oli pitänyt kuljettaa osina, veivät kaikki paperit ja pahvit mennessään ja vielä ennen lähtöä imuroivat kaikki huoneet, jossa olivat liikkuneet!

Saimme jo eilen laitettua kaikki tavarat paikoilleen ja taulutkin löysivät paikkansa. Oli ihanaa nukkua pitkästä aikaa omalla patjalla, omassa sängyssä! Teemme helposti kodin vaikka hotellihuoneesta, olkoon tuo huone sitten Hanoissa, Christchurchissä tai Pariisissa, mutta kummasti koti tuntuu sittenkin kotoisammalta omien tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Muutoissa on aina se hyvä puoli, että tulee heitettyä pois tarpeetonta tavaraa – tosin minun laukku-, kenkä- ja vaatemäärästä ei kuulemma sitä ihan helpolla huomaa 🙂

 

Naistenpäivästä

YK:n 2011 raportin mukaan ei-seksuaalinen läheisen ihmisen naiseen kohdistama väkivalta oli Turkissa kymmenen kertaa todennäköisempää kuin Euroopan maissa. Vuonna 2014 Turkissa murhattiin 281 naista, mikä oli 30 % enemmän kuin edellisenä vuonna (the Bianet monitoring group). 2015 Turkissa murhattiin 414 naista ja 91 loukkaantui väkivallan seurauksena (Umut Vakfı – Hope Foundation). Miten näkivät tilanteen näiden tilastojen valossa johtavat poliitikot eilisissä naistenpäivän puheissaan?

Kansallisliikkeen puolueen johtajan mukaan demokraattisen kulttuurin eroosio ja perusoikeuksien menettäminen ovat vaikuttaneet negatiivisesti naisiin. Johtaja kehotti hallitusta tekemään kaikkensa eliminoidakseen naisten epäinhimillisen kohtelun Turkissa täysin. Mikäli naisten asema ja ääni tulee kuulluksi kaikilla elämän aloilla – tieteestä taiteeseen, urheilusta kirjallisuuteen, politiikasta talouteen – silloin väkivaltaa vastaan taistelemisen tulee johtajan mukaan olla kansan ensisijainen prioriteetti. Jokaisen tulee tehdä osansa, erityisesti niiden, joilla on poliittinen vastuu.

Turkin presidentin ja samalla johtavan puolueen johtajan mukaan kyse ei ole niinkään miehen ja naisen tasa-arvosta, vaan “vastaavuudesta”: naisilla on yhteiskunnassa äiteinä kunniapaikka. Presidentille edes taloudellinen vapaus ei ole yhtä vapauttavaa kuin äitiys äideille. Syntyvyyden säännöstely ja ehkäisy ovat presidentin mukaan keino, jonka tarkoitus on itseasiassa hävittää Turkin kansa. Ehkäisyn seuraukset ovat hänen mukaansa jo hyvin nähtävissä länsimaissa, joissa perheinstituutio on heikentynyt, syntyvyys laskenut ja perusarvot romahtaneet. Jo aiempina vuosina presidentti on useaan kertaan kehoittanut jokaista turkkilaista naista synnyttämään ainakin kolme lasta.

Nuo ylemmät päivälehden nettisivuilta. Johtavan hallituksen vastaisen sanomalehden naistenpäivän uutisia en voinut lukea, sillä lehden nettiversio on viimeksi päivitetty 5.3. – päivänä, jolloin hallitus otti lehden haltuunsa. Ulkomaalaisista uutislehdistä sain lukea, että Istanbulissa naiset olivat järjestäneet naistenpäivän marssinsa jo 6.3., koska kaikenlaiset mielenosoituksen oli 8.3. ennalta kielletty turvallisuusriskiin vedoten. Mellakkapoliisit luonnollisestikin hajoittivat 6.3. järjestetyn mielenosoituksen.

Illalla kaikki Arka sokaklarin miespoliisit kävivät televisiokameran edessä toivottamassa hyvää naistenpäivää. Sitä samaa toivon, jokaisena päivänä.

Uusi digiboxi

Saimme toissa päivänä viimeinkin Digitürkin kaverin kotiimme ja digikanavat toimimaan televisiossamme! Tähän saakka kanavoita on kyllä ollut katsottavana iso liuta, mutta suurimman osan kielestä emme ole ymmärtänet yhtään mitään. Esimerkiksi parsinkielisistä ja kurdinkielisistä. Osasta ymmärsimme, mutta niiden sisältö ei ollut meille suunnattu – esimerkiksi thaimaalainen meditaatiokanava. Aljazeeran uutiskanava ja ranskankielinen TV5 Europe olivat ainoat, joita katsoimme, ranskankielisellä kanavalla kun on elokuvissa englanninkieliset tekstitykset.

Digikanavien saaminen vaati yhden sähköpostin paikalliselle relocation-miehelle, joka meitä on täällä autellut monessa muussakin asiassa. Digitürkin asentaja tuli samana päivänä uuden digiboxin kanssa. Relocation-kavereita on olemassa myös toinen, joka auttelee aina, kun muistaa, ehtii, osaa tai viitsii. Aika monta juttua on hänellä jäänyt hoitamatta tai viivästynyt melkoisesti. Emme aina ole tienneet, mikä noista vaihtoehdoista on ollut syynä.

”Türkçeniz çok iyi”, tuumasi Digitürkin asentaja, kun toivotin hänet tervetulleeksi (että onpas teidän turkkinne hyvää), mutta totesi uudelleen, että ”doğru, az Türkçe biliyorsunuz”, kun joutui selittelemään useamman jutun asentamisesta ja asentamisen ongelmista (eli että totta, osaattekin turkkia aika vähän). Toisaalta en ole varma, olisinko ihan kaikkea ymmärtänyt edes suomen kielellä. Televisiokanavien viritys ja asentaminen ei missään nimessä ole erikoisalaani. Totta puhuakseni niin kauan kuin lapset asuivat vielä kotona, delegoin usein kanavien etsimisen ja CD-elokuvien päälle laittamisen heille.

Mutta nyt siis meillä on jotakuinkin tuhat kanavaa, joista ainakin isosta osasta jotain ymmärrämmekin! Enää ei tarvitse katsoa Arka sokaklariakaan tabletilta. Uudessa digiboxissa on mukava lisä aikaisempiimme verrattuna: sen kautta voi katsoa televisiosarjojen aiempia jaksoja ja muita jo näytettyjä ohjelmia ilman, että niitä täytyy itse nauhoittaa. Minua harmitti kovasti, kun en koskaan voinut katsoa Downton Abbey -sarjaa, koska se näytettiin niin myöhäisenä aikana Thaimaassa. Kun boximme asennettiin, oli täällä menossa sarjan kolmas jakso, mutta aiemmatkin jaksot siis löytyivät. Ja mikä parasta: Kaikki herkut toimivat yhdellä ja samalla kaukosäätimellä!

Televisioiden digiaika on suhteellisen uutta kaikkialla. Suomessa asuville televisio-ohjelmien alkuperäiskielellä katsominen taas on vanhaa tuttua, ja maailmalla luksusta. Uusi digibox mahdollistaa monissa ohjelmissa kielen valitsemisen alkuperäisen tai dubbaus-turkin välillä. Näin ei kuitenkaan ole ollut täällä aina. Eräs Turkissa 35 vuotta asunut latte lady kertoi, että hänen tänne muuttaessaan kaikki ulkomaalaiset ohjelmat oli dubattu turkiksi. Sarja, jota he olivat tuoreen turkkilaisen aviomiehensä kanssa katsoneet, oli sama, mitä varmasti aika monessa maassa ja kotona katsottiin iltaisin 1980-luvulla: Dallas. Oi nuorta onnea! Aviomies oli uskollisesti kääntänyt jokaisen sanan, jonka JR, Bobby, Sue Ellen, Pam ja muut saippuasarjan tähdet olivat sanoneet.

Pazarı-päivä

Oli taas joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja Ayrancın antika ja organik pazarı- päivä. Eilisen vesisadepäivän ja 4 lämpöasteen jälkeen aamu valkeni aurinkoisena ja aamupäivällä oli jo 14 astetta lämmintä. Mahtava keli torireissulle.

paahdin.jpgTällä kertaa matkaan lähti vanha leivänpaahdin. Ei ehkä kovin näppärä, mutta sitäkin sievempi ja mahtuu mukavasti pienelle keittiön ruokapöydällemme. Organik-torilta ostimme mukaan perusvihanneksia, kolme mansikan tainta ja yhden mintun taimen. Myyjä selitti pitkän litanian turkiksi, kuinka luomumansikka pitää istuttaa ja miten hoitaa. Ymmärsimme muutaman sanan, joten kotiin päästyämme meillä oli googlelle taas asiaa. Eilen löysimme Bauhausista pelargonioita ja orvokkeja, jotka myös koristavat terassiamme.

WP_20160306_002

Suomen vuodenajoista olen eniten näiden vuosien aikana kaivannut kevättä ja alkukesää. Täällä sitä on luvassa vielä monta viikkoa! Puutarhatöitä en pääse tekemään, mutta terassimme on sen verran suuri, että sinne mahtuu hyvin yrttitarhaa, mansikkamaata ja kesäkukkia. Edellinen asukas oli laittanut terassiruukkuihin ainakin tulppaanin ja hyasintin sipuleita ja valkosipulia, jotka pikkuhiljaa pukkaavat varttaan näkyviin.

Kylvimme helmikuun puolivälissä basilikan, tillin, persiljan, auringonkukan ja asterin siemeniä – ja kaikki kasvavat jo hienoa vartta. Korianterin ja chilin siemenet pääsivät multaan vasta tällä viikolla. Keittiön ikkunalautamme menee hyvin kasvihuoneesta. Keittiössä on suuret ikkunat etelään päin ja edessä terassin katettu osa, joten kasvit saavat aurinkoa aina, kun aurinko vain jaksaa paistaa. Ankarassa toistaiseksi melkein joka päivä. Ikkunalaudan alla on patteri, joka pitää taimet lämpiminä.

Osan kasveista uskalsimme siirtää jo terassille, vaikka Ankaran sää arvaamaton onkin. Kovia pakkasia ei kuitenkaan ole odotettavissa enää. Tosin eilen tuli Oranissa räntää ja lunta. Muualla Ankarassa taivaalta tuli vettä, mutta Oran on sen verran korkeammalla, että siellä talvi kestää usein pidempään.

Ankaran arvaamaton talvi

Kuten on tullut todettua, Ankara kuuluu mannerilmaston alueeseen, ja täällä on vuoden mittaan voimakkaita lämpötilan vaihteluja. Tänä vuonna Ankaran talvi joulukuusta maaliskuulle oli, kuten kuuluukin, kylmä mutta arvaamaton. Saimme reippaasti lunta, välillä vettäkin ja lämpötilat liikkuivat reilusta -10:stä noin +20 asteeseen. Vastaavan suuruisia lämpötilaeroja samanlaisella aikavälillä löytyy toki muualtakin, esimerkiksi Suomen Oulusta. Oulu kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa lämpötilan vaihtelu on suurta ja vuorokaudensisäinen vaihtelu jopa suurempaa kuin muualla Suomessa.

Lämpötilavaihtelut ovat Ankarassa näin lopputalvesta vuorokauden sisällä todellakin suuria. Päivällä voi hyvinkin voi olla reippaat 2o astetta lämmintä, mutta yöksi ilma saattaa jäähtyä vain muutamaan lämpöasteeseen. Aamulla lähdetään ulos päällystakki napitettuna, hanskat kädessä ja pipo päässä, päivällä voi takin jättää naulakkoon hanskat ja pipo taskussa (tai minä sullon kaikki laukkuun, jos olen liikenteessä), josta ne otetaan illalla taas käyttöön.

Muutamia kuvamuistoja tästä arvaamattomasta 2016 talvesta (lisäähän löytyy aikaisemmista päivityksistäni). Tältä näytti meidän Dikmen vadimme tienoo tammikuussa…

… tältä helmikuussa…

ja tältä maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

WP_20160302_005.jpg

Nyt odottelemme kevättä tulevaksi. Varmaan odotellaan myös vadissamme, jossa eilen tehtiin jo kovasti puutarhatöitä. Oma terassimmekin odottaa puutarhuria – siellä näyttää tulevan jos jonkinlaista vihreää kasvia ruukkuihin ja laatikkoihin. Tunne huonosti pieniä taimia (enkä niin hyvin kaikkia isojakaan), mutta uskoakseni suurin osa on pois kerättäviä rikkaruohoja 🙂

Kielikurssilla

Nyt on tullutkin pitkä väli kirjoittelussa. Kävimme välillä viikon Bangkokissa hakemassa työviisumin, pakkaamassa viimeisiä tavaroitamme ja siivoamassa asuntomme. 112 kg tuli mukana ruumassa, loput käsimatkatavaroissa. Vielä jäi seuraavaa reissua varten pakattavaksi valokuva-albumit, muutama taulu ja pino suomalaisia kirjoja ja elokuvia. Matka oli aika raskas, sillä emme ehtineet oikeastaan muuttaa vuorokausirytmiämme lainkaan. Joka aamu oli herättävä aikaisin Thaimaan aikaan eli aamuyöstä Turkin aikaan ja illalla sinnittelimme pitkään hereillä, jotta olisimme ehtineet tavata ystäviämme. Nyt siis taas kotona keväisessä Ankarassa.

Vaikka Bangkokissa opinkin turkin peruskieliopin, on kielen puhuminen ollut yllättävän vaikeaa. Sanoja kyllä osaan jo aika monta, mutta niiden taivuttaminen ja oikeaan järjestykseen laittaminen on tuskallisen hidasta. Sympatiseeraan täysillä ulkomaalaisia suomen kielen opiskelijoita! Minulle turkin kielen prepositioiden ja sukujen puuttuminen ja sanojen taivuttaminen ei ole edes vaikeaa ymmärtää – toisin kuin monia muita kieliä äidinkielenään puhuville.

Kaupoissa käynti onnistuu kuitenkin jo hyvin, siellä kun ei tarvitse kovin korkealentoisia asioita selitellä. Postissa mennään numeroilla ja muutamista sanoista koostuvilla lauseilla ja tervehdyksillä, kuten ”günaydın”, “iyi günler”, “buyurun”, “toplam ne kadar”, “teşekkürler”, “kolay gelsin” ja “fark etmez”. Niinkin pienestä asiasta osaa näin kielen opiskelun alkuvaiheessa ilahtua, että osaa ostaa turkiksi postimerkin Suomeen menevään korttiin 🙂

Turkkilaisen apulaisemme kanssa tulemme myös hyvin juttuun ja olemme pystyneet juttelemaan ihan arkisistakin asioista. Kuten kuinka apulainen kävi valtion autokoulukokeessa ja sai sen läpi… ja että suomalaisissa perheissä on kiva tehdä töitä ja sitä paitsi vain suomalaiset tarjoavat teetä työaikana 🙂

Pidempiin jutusteluihin tarvitsemme usein joko sanakirjan tai googlen käännöskoneen. Sanakirja toimii yleensä paremmin, koska käännöskoneella on vaikeuksia sekä turkin että suomen kanssa. Viimeksi eilen katsoin, miten kolay gelsin taipuisi suomeksi: siitä tuli suomeksi ”Godspeed” – joka turkiksi kääntyi takaisin kolay gelsiniksi! Oikeastihan se on jotain, että “olkoon työsi helppoa”. Toisinaan käännöskoneesta on kuitenkin ollut oikeasti apua. Kirjoitin sinne vasta englanninkielisen lauseen, jossa oli sana “turkey” (vahingossa pienellä) ja käännöksessä siitä oli tullut “hindi”! Viimein selvisi kaupassa myytävän hindisalamin arvoitus. Se on siis kalkkunasalamia!

Syksyllä Ankarassa käydessämme ostin turkin kielen itseopiskelupaketin ja siitä on ollut paljon apua näin alkuvaiheessa. Parasta antia ovat CD:n dialogit, joiden avulla oppii kuuntelemaan turkin sävelkulkua ja puhumisvauhtia, joka tuntuu näin ainakin näin kielen opintojen alkuvaiheessa olevalle aivan mahdottoman nopealta. Vokaalit ovat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä, taka-i tuskin kuuluu joissakin sanoissa, osa kirjoitetuista e-kirjaimista muuttuu lausuttuina ä-äänteiksi… Itse opiskeltuna kirja on kuitenkin loppupuolella aika vaikea ja se vaatisi aktiivista turkin harjoittelua arkipäivässä. Kurssi on varmaan paremmin soveltuva Turkissa opiskelevalle tai jollekulle, joka on töissä turkkilaisessa työympäristössä.

Olen koittanut etsiä hyvää kielikoulua tai turkin kielen opettajaa, jonka avulla jatkaa Bangkokissa aloittamiani turkin opintoja. Türk-Amerika derneğin opetuksen kävin täällä testaamassa, mutta kuten jo kirjoittelin aikaisemmin, sen tarjoamat kurssit eivät olleet minua varten. Ankaran yliopiston kanssa yhteistyössä toimivan Tömerin kielikoulua on kehuttu kovasti ja kävin heidän Kızılayn toimipisteessä mutkan kysymässä opiskelumahdollisuuksia siellä. Seuraava tasokoe olisi ollut samaan aikaan, kun olimme Bangkokissa hakemassa työviisumia ja pakkaamassa loppuja tavaroitamme. Seuraava tasokoe järjestetään vasta kuukauden päästä.

Apulaisemme sanoi, että ei kannata maksaa kielikouluille, koska osaan jo 70%:n hyvin kieltä ja minulta puuttuu vain 30%, joten voin ihan hyvin opiskella itsekseni vaikka netistä. Suurin osa osaa vain kuulemma vain 10% ja he tarvitsevat vielä opettajan. En ole ihan varma, mistä nuo prosentit tulivat, mutta otin vinkistä vaarin ja googlasin netistä turkin kursseja. Sieltä löytyi TurkishClass101.com, johon sai kirjautumalla seitsemän päivän ilmaisen käyttöoikeuden. Kurssi tuntui sen verran hyvältä, että viikon jälkeen maksoin kolmen kuukauden käyttöoikeuden, joka premium-tasolla maksaa 46,85 Amerikan dollaria. Monipuolinen ja hyvä audio-video-nettikielikurssi, jossa on vaihtoehtoina useita kieliä, yhtenä myös suomi.

Sanakirjan ja nettikurssin avulla opiskelu on kuitenkin aivan liian hidasta, kun tavoitteena on osata oikeasti käyttää kieltä hyvin kommunikaatiotilanteissa, ja noita kommunikaatiotilanteitahan tulee eteen päivittäin.

Sain eräältä latte ladyltä sähköpostiosoitteen yksityiselle opettajalle. Laitoin opettajalle viestiä ja hänellä oli onnekseni aikaa ottaa uusi oppilas. Tänä aamuna sitten aloitimme ja jo ensimmäisen tunnin jälkeen tuntuu, että tämä oli oikea ratkaisu! Oikein mukava, hyvä ja pätevä opettaja, jolla on yksityisoppilaita eri maiden suurlähetystöistäkin.

Ainakin seuraavan kuukauden opiskelen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin opettajan kanssa ”bire bir” ja muulloin, aina kun ehdin, klikkaan itseni nettikurssille.