Tänään on kaunis sunnuntaiaamun auringonpaiste ja pakkasta -11 astetta. Taitaa olla kylmempää kuin Suomessa tällä hetkellä.

Täällä tulee käveltyä paljon. Tosin myös Bangkokissatuli päivän mittaan aikalailla askelia, vaikka pääasiassa junalla kulkikin: kotoa oli kuitenkin kävelymatkaa juna-asemille ja myös laitureille piti kiivetä portaita pitkin. Täällä käveleminen on kuitenkin ehkä kuntoa ajatellen tehokkaampaa, koska mastossa on paljon korkeuseroja. Kauppaankin mennään kiipeämällä pätkä tietä kulmassa, joka tuntuu 45 asteelta. Hiukan jänskäsin, tuleeko tuota samaa reittiä talven liukkailla mäkilaskua alas, mutta ainakin meidän kaupunginosassamme autoteiden ohella myös jalkakäytävät suolataan.

Kävellessä huomaa myös, että olemme aika korkealla. Ensimmäisinä päivinä lähdin aika reippaasti kiipeämään tuota 45-asteen kulmaa ja huomasin tuota pikaa, että alkoi ihan ottamaan henkeen. Google kertoi, että uusi asuinkaupunkimme sijaitsee maksimissaan 1004,74 metrin korkeudessa ja minimissäänkin olemme 912,75 metrissä. Aikamoinen nousu Bangkokin 0,5-2 metristä!

Kävimme eilen tunnin kävelyreissulla ja samalla kaupassa. Lähikadultamme löytyy ainakin useampi apteekki ja ruokakauppa, elektroniikkakorjaamo, taidetarvikemyymälä, sekatavarakauppa, kukkakauppoja, kaksi eläinlääkäriä, kalakauppa ja lihakauppa, posti, pankkiautomaatteja, kebab-ravintoloita ja yksi kaupungin harvinaisuuksista eli itämainen ravintolan. Ravintolan kyltissä oli iso lohikäärmeen kuva, joten veikkaanpa, että sieltä saisi jonkinlaista kiinalaista ruokaa.

Ankarassa ei juuri ulkomaalaisia ravintoloita ole näkynyt, muita kuin jokunen italialainen pizzeria. Suurin osa pizzeriantapaisistakin on turkkilaisia lahmancun-ruokapaikkoja (ainakin jossakin olen nähnyt käännöksenä lahmanculle ”turkkilainen avopizza”). Paikalliset ”relocation”-apurimme olivat sitä mieltä, ettei täällä juuri ulkomaalaista ruokaa tai ulkomaalaisia ruokatarvikkeita tarvitse, kun turkkilainen ruoka on itsessään jo niin hyvää. Sellaista kansainvälistä asennetta.

Löysin kotoamme viikolla avaimen, jonka avaimenperässä luki ”bahçe” eli puisto. Testasimme sitä eilen puistoon vievään porttiin ja se toimi! Kävimme siis ensikävelyllä Dikmen vadin puistossa. Tuntui aika kylmältä, koska meillä on vain myöhäissyksyvaatteet mukanamme, mutta reilun puolen tunnin lenkin tarkenimme. Vähänlaisesti oli ihmisiä liikkeellä. Ehkä ilma ei ollut kaikkein paras, koska aurinko ei eilen paistanut. Puistossa oli kuitenkin jokunen koiranulkoiluttaja ja perheitä lastensa kanssa laskemassa mäkeä. Kyllä olisivat meidänkin pojat tykänneet pienempänä!

Runtastic.com-sivulta löytyi Dikmen vadisin tilastoja: kävijöistä on tasaisesti 50% miehiä ja 50% naisia, puiston käyttäjien keski-ikä on 29 vuotta (olimme siis sieltä vanhasta päästä!), siellä käy eniten ihmisiä perjantaisin ja keskimääräinen kulkuvauhti on 10,40 km/h. Ja jos kulkee ympäri koko laakson eli 5,52 kilometrin kävelyreitin, polttaa keskimäärin 363 kcal. Kaloreita voi polttaa lisää kävelyreitin varrella olevissa liikuntapaikoissa. Puistosta on kuvattu mukavia videota, joissa näkyy koko laakso vähän lämpöisempinä vuodenaikoina, esimerkiksi: https://www.youtube.com/watch?v=0FoAIoyoOKw ja https://www.youtube.com/watch?v=o0xKP9D7xOw.

Lämmitimme puistokävelyn jälkeen eka kerran saunan. Sitä ei varmasti ole kovinkaan paljon käytetty, vaikka se olikin alun perin mahdottoman likainen. Monilla sauna toimii kuulemma varastona. Ehkä se on ollut sitä myös edellisellä asukkaalla, sillä lauteet ovat lähes käyttämättömän näköiset. Saunamme on ruotsalainen. Siellä ei ole lämpömittaria, mutta viiden minuutin tiimalasi ja kosteusmittari sen sijaan löytyvät. Kosteus näytti korkeimmillaan 40, tiimalasia emme käyttäneet 🙂

Erikli- ja Almalik-pullot toimivat ja jäälyhdyt ovat valmiita. Illalla ne saavat tuikut sisäänsä!