Olen pitänyt siitä, että asuinalueemme on niin hiljainen, mutta tänä aamuna jopa normaalin aamuruuhkan aikaan tuntui, että täällä ei ole ketään liikkeellä. Jokunen koira haukkui lähiteinoilla ja äänet kantoivat hyvin hiljaisessa laaksossa. Laakson harjaa seurailevaa tietä pitkin näkyi kuitenkin aina välillä liikkuvan autoja, ja vartijat partioivat normaalisti puiston kävelyteillä. Muuten normaalisti, mutta tänä aamuna viettivät huomattavasti enemmän aikaa pienissä ryhmissä keskustellen. Aiheen voi arvata.

Katsoin eilen illalla tietokoneeltani Arka Sokaklar -saippuasarjaa, kun kuulin ulkoa räjähdystä muistuttavan äänen. Avasin varalta television Aljazeeran uutislähetyksen. Se oli räjähdys. Vähän puoli seitsemän jälkeen reilun neljän kilometrin päässä meiltä, noin puolen kilometrin päässä puolustusministeriöstä ja parlamenttirakennuksesta räjähti autopommi. Kohteena olivat ilmeisesti hallitus ja Turkin armeija, sillä pommi räjähti liikennevaloissa armeijan henkilökuntaa kuljettaneiden bussien kohdalla. Paikka on ehkä parisataa metriä Dikmen-kadusta, joka on yksi Kızılayn dolmuş-bussien vakioreiteistä. Reitistä, jota itsekin käytin eilen aamupäivällä käydessäni kaupungilla.

Ensimmäisissä uutisissa ilmoitettiin viidestä kuolleesta, luku nousi nopeasti 11:een ja aamun uutisissa se oli jo 28. Tuon lisäksi 61 on vakavasti loukkaantunut, mikä ei ole ihme, sillä terroriteko tapahtui liikenteellisesti vilkkaaseen aikaan ja vilkkaalla paikalla.

Ihmisiä on kehotettu turvallisuussyistä välttämään keskustan tienoita ja kantamaan henkilötodistusta mukanaan mahdollisia tarkastuksia varten. Suurlähetystömme ei vielä ole antanut tapahtumasta ilmoitusta. Se varmasti tulee sinne piakkoin http://www.finland.org.tr/public/default.aspx?culture=fi-FI&contentlan=1. Ulkomaisten uutisten mukaan Ankarassa on selkeästi lisätty turvallisuusjoukkoja kaduilla, mutta ainakaan tässä lähellämme en kauppareissulla huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tosin kadullamme on aina paljon turvamiehiä, koska näillä teinoin asuu paljon poliitikkoja ja diplomaatteja.

Tämä on toinen kerta, kun kuulen kotona istuessani pommin räjähtävän. Ensimmäinen kerta oli Bangkokissa viime syksynä, kun Erawanin pyhättöpaikalla räjähti omatekoinen reppupommi. Myös viiden vuoden takaiset Bangkokin rajut ja väkivaltaiset mielenosoituksen ovat tuoreessa muistissani. Monet toimistot kehottivat silloin työntekijöitään tekemään etätöitä kotoa käsin. Jouduin itse turvallisuussyistä sulkemaan koulun, jossa olin rehtorina, ja muutimme perheeni kanssa väliaikaisesti etelämmäksi Thaimaata.

Myös eilinen terroriteko oli kaikessa karmeudessaan selkeästi poliittinen kohteineen ja tekopaikkoineen. Kuten uutisista voi seurata, teosta epäillään kurdien PKK-puoluetta. Turkin hallitus on koittanut neuvotella kurditaistelijoiden kanssa, mutta rauhanneuvottelut ja sopimukset eivät ole pitäneet. Turkin turvallisuusjoukoilla on ollut laajamittaisia operaatioita PKK:n jäseniä vastaan joulukuusta saakka Turkin koillisosissa.

Tällä hetkellä en osaa kuitenkaan pelätä. Enemmän epävarmuutta toisi ja pelottaisikin, jos pommi olisi räjähtänyt tai joku mielenhäiriöinen olisi ammuskellut metrotunneleissa, turistien suosimissa kahviloissa, kouluissa, konserteissa, tavarataloissa, uskonnollisissa paikoissa tai missä tahansa, missä tavalliset ihmiset viettävät tavallista aikaansa.

Tapahtuma vetää kuitenkin hiljaiseksi. Millaisessa maailmassa elämme? Ajatuksenani oli kirjoitella ihan muista asioista, mutta näin täältä tällä kertaa.