Kevättä kohti

Viikko sitten tuli vielä reippaasti lunta, mutta viikonloppuna ilma oli taas jo kymmenen asteen lämpimämmällä puolella. Yölämpötilatkin ovat pysytelleet reippaasti plussalla. Kadut ja koko tienoo muuttui viikossa täydellisesti. Saapa nähdä, joko tässä kevättä kohti mennään. Tässä sama kauppamatka viikon välein:

Kävin viime viikolla Ankaran ekpatriaattien ”latte ladies” -aamukahvilla. Tuli ihan mieleen Bangkokin 1990-luvun Finnish ladies’ clubin aamukahvittelut, tosin sillä erotuksella, että täällä ei tainnut olla kahta ihmistä, jotka olisivat olleet samasta maasta kotoisin, ja osa oli asunut täällä jo 20-35 vuotta. Noista suurimmalla osalla oli turkkilainen puoliso. Suomalaisten elinikä Ankarassa taitaa olla lähempänä neljää vuotta, sillä suurin osa täällä asuvista suomalaisista on työkomennuksella lähetystöllä tai YK:lla.

Osa aamukahvinaisista oli mukana syyrialaisten pakolaisten auttamisprojekteissa. Syyrialaisille lapsille on täällä avattu kaupungin ulkopuolelle koulu, jonne on tilattu Istanbulista syyrialaisia koulukirjoja. Osa naisista valmistaa porukalla kodeissaan ruokapaketteja pakolaisille, osa lahjoittaa vaatteita yms. ja osaa kerää ja koordinoi projekteja. Parhaillaan oli menossa vapaa-ajan ohjelman suunnittelu pakolaisnuorille.

Kävelin aamukahveilta kartan kanssa Türk-Amerika derneğille, jossa kävin turkin kielen tasokokeessa. Enpä olisi uskonut, että suunnittelen opiskelua koulussa, joka on näin tiiviisti sidoksissa Amerikkaan. Koulua kuitenkin suositeltiin minulle ja se on kävelymatkan päässä kotoa. Osallistuin viime viikolla myös kokeeksi alkeiskurssin 1:n kertaustuntiin ja loppukokeeseen. Tämä ryhmä oli opiskellut turkkia reilun kuukauden, yhteensä 54 tuntia, ja sai perjantaina alkeiskurssin ensimmäisen osan loppuun.

Olen viimeksi opiskellut uutta kieltä ryhmäkurssilla lukiossa, josta on jo jokunen vuosikymmen aikaa. Thain opiskelin yksityisopettajan kanssa, samoin turkin alkeet. Ryhmässä opiskelulla on puolensa, mutta aika tuskastuttavan hitaasti siellä mennään eteenpäin. Motivaatiotaso ja syy kielen opiskeluun on jokaisella erilainen. Osa harjoittelee tosissaan ja tekee tehtävänsä tunnollisesti, osa lähinnä roikkuu mukana, mikä muistuttaa kovasti espanjan kielen alkeiskurssia aikanaan kansalaisopistossa Suomessa. Kutsuimme tuota kurssia donde esta -kurssiksi, koska juuri tuota edemmäksi emme kuukaudessa päässeet. Sen jälkeen lopetimmekin kurssin kesken. Toisin kuin 30:n oppilaan ryhmässä kansalaisopistossa, tällä kurssilla oli kuitenkin vain kymmenkunta oppilasta. Opettaja oli oikein mukava ja mikä tärkeintä: pätevä. Ryhmässä oli yllättäen toinenkin suomalainen!

Loppukoe oli kuitenkin niin helppo, että suora yhteys kansalaisopistoon säilyi. Harmi! Laitoin koulun toimistoon viestiä ja kysyin, olisiko heillä tarjota jotain muuta vaihtoehtoa kuin tämä kyseinen alkeiskurssi, koska kielioppisisällöllisesti olen jo Bangkokissa opiskellut alkeiskurssi 2:nkin. Sain vastauksen, että toimiston ihminen oli ”really upset to hear that you are not happy when you were in the class. For all the courses in the world a person take a placement test and oral interview to see the level. You may know what you have learned you mentioned below, but when I have asked you questions, you were not able to communicate enough with me”. Päätin, että jatkan toistaiseksi tuota kommunikoimisen harjoittelua kaupassa, postissa ja ihan kotona apulaisen kanssa sekä katselemalla turkkilaisia TV-ohjelmia. Ettei kenenkään tarvitse vuokseni tuohtua.

WP_20160213_008

Ostin viikonloppuna myös turkkilaisen Oktay Ustan keittokirjan ”Teeaika”, josta opettelen ruoka-aineiden nimiä ja kielioppia. Istanbulilainen Usta on Turkissa tunnettu TV-kasvo, ja hän on muutaman kerran noussut lehtien otsikoihin kokkaamalla mielenosoituksissa, jotka on suunnattu Turkin nykyistä hallitusta vastaan. Pari vuotta sitten hän kokkasi ja jakoi aşurea (Nooan vanukasta) mielenosoittajille, jotka protestoivat nykyisen hallituksen harjoittamaa median sananvapauden rajoittamista vastaan. Viime vuonna hän toi TV-kokkiohjelmansa kuvausporukan mediatalon eteen, jonne hallitus oli juuri tehnyt ratsian.

Vielä ruokaan liittyen… löysimme eilen Turkin suurimman Bauhausin puutarhaosastolta rosmariini ja tillin ja lehtipersiljan siemeniä ja Metro-marketista basilikan ja salvian taimet! Saamme sittenkin yrttitarhan terassillemme! Rosmariinin istutin jo ulos  ja siemenet kylvin kylvöruukkuihin. Siemenet odottavat salvian ja basilikan kanssa keittiön ikkunalaudalla varmempaa kevättä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s