EU:n Turkin lähettiläs Hansjörg Haber heitti viikonloppuna turkkilaisille sellaisen pallon, että poliitikot ottivat siitä kopin kaksin käsin ja nakkasivat sen vauhdilla takaisin. Haber nimittäin siteerasi lehtiväelle pitämässään puheessa vanhaa saksalaista sanontaa, ”aloittaa kuin turkkilainen ja päättää kuin saksalainen”, kääntäen sen toisin päin: ”aloittaa kuin saksalainen, mutta päättää kuin turkkilainen”. Lähettiläs viittasi Turkin ja EU:n väliseen viisumivapaus- ja pakolaisongelmaan.

En tiedä, miten saksalaiset työnsä hoitavat, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta seurata saksalaisten työn tekoa. En ole koskaan asunut Saksassa. Netistä löytyneestä tutkimuksesta (Elina Maunon opinnäytetyö) kuitenkin selvisi, että saksalainen ja suomalainen kulttuuri ovat melko yhteneväisiä.

Viime viikonloppuna tuli juteltua parin suomalaisen tuttavan kanssa aiheesta ”turkkilaisen ja suomalaisen työntekijän erot”. Näkemyksemme suomalaisen työnteosta on tietysti hyvin subjektiivinen, koska olimme kaikki suomalaisia. Olimme kuitenkin samaa mieltä, että kun suomalaisen pitää tarttua toimeen, hän yleensä suunnittelee ensin. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Kun suomalainen sitten aloittaa työn, hänellä on usein suunnitelma b:kin valmiiksi mietittynä. Työ tehdään loppuun saakka ja kysytään välillä neuvoa, jos tulee ongelmia.

Jos saksalainen ja suomalainen työkulttuuri ovat yhteneväisiä, olimme näkemyksinemme oikealla tiellä. Maunon työssä nimittäin todettiin, että saksalaisilla on erittäin vahva työetiikka. He haluavat olla tehokkaita työntekijöitä, jotka tekevät oikeat asiat oikeaan aikaan.

Maunon työssä ei käsitelty turkkilaisia, mutta netistä löytyi suomenkielinen info-sivu, jonka mukaan ”turkkilaiset työskentelevät ahkerasti ja pitkiä päiviä”. Näin varmasti voi ollakin, mutta omat kokemuksemme, jotka ovat myös hyvin subjektiivisia, antavat toisenlaisen kuvan turkkilaisesta työnteosta. Eivätkä pelkästään omat kokemuksemme, vaan samanlaisia kokemuksia tuntuu olevan muillakin, myös turkkilaisen kanssa naimisissa olevalla ja Turkissa pitkään asuneella ulkomaalaisella.

Olemme saaneet useamman kerran kokea, että kun pitää tehdä joku homma, turkkilainen työntekijä kyllä tarttuu toimeen, mutta sutaisee työn vain kutakuinkin loppuun saakka. Lopputuloksesta tulee hyvä tai huono, vähän tuurista riippuen. Kaipa hän ajattelee, että jos ei kelpaa, niin ainahan joku muu voi sen tehdä loppuun tai parannella. Pitkät päivät eivät välttämättä takaa ahkeruutta ja tehokkuutta. Poikkeuksiakin onneksi olemme saaneet kokea.

Yläkerran naapurillamme on parhaillaan parkettilattian hiominen menossa. Turkkilaisia työntekijöitä siis työssään, äänistä päätellen kovin ahkeriakin, sillä hiontakoneen meteliä on kuulunut aamusta saakka. Naapurimme, turkkilainen rouva, kävi heti aamusta pyytämään anteeksi tulevaa meteliä. Rouva tuli puolelta päivin uudelleen soittamaan ovikelloamme ja hänellä oli lepyttely-pahoitteluna meille tuore suklaakakku! Nami päiväkahvit!

Mutta tuosta Turkin viisumivapausvaatimuksesta, turvapaikanhakijoista ja saksalais-turkkilais-eipäs-juupasta vielä…

EU:han on luvannut Turkille viisumivapauden, jos maa pysäyttää turvapaikanhakijoiden tulon Kreikkaan ja täyttää viisumivapauden ehdot. Turkki on puolestaan lupautunut ottamaan rannoiltaan Kreikkaan lähteneet pakolaiset takaisin. Palautetut pakolaiset on tarkoitus sijoittaa myöhemmin EU-maihin. Turkille on luvattu kuusi miljardia euroa kolmen seuraavan vuoden aikana pakolaisten tuomia kustannuksia kattamaan.

Turkin viisumivapaus käsittäisi viisumittomat maksimissaan 90 päivän matkat 180 päivän ajanjakson aikana Schengen-alueella. Viisumivapaus koskisi turkkilaisten liikematkoja, turistimatkoja ja vierailuja Schengen-maassa asuvien perheidensä luona.

EU on antanut Turkille pitkän 72-kohtaisen listan viisumivapausehtoja. Ehdot on jaettu viiteen temaattiseen ryhmään: asiakirjojen turvallisuus, maahanmuuton hallinta, yleinen järjestys ja turvallisuus, perusoikeudet ja laittomien maahanmuuttajien takaisinotto. Turkki on jo täyttänyt suurimman osan ehdoista, mutta viisi tärkeää kohtaa on vielä täyttämättä. Niistä yksi kiistanalaisin koskee Turkin terroristilakia. Koska Turkki ei suostu edes keskustelemaan lain muutoksesta, EU on laittanut viisumivapaushakemuksen jäihin. Turkki taas ei suostu edes pakolaissopimukseen, jollei se saa viisumivapautta.

Viime viikon loppupuolella presidentti piti puheen, jossa hän kertoi pitävänsä EU:ta terroristijärjestönä, jos se keskustelee terroristiorganisaation kanssa – viitaten tietysti Kurdien vapautusjärjestöön PKK:hon, jonka kanssa Turkki on ollut sotatilassa kesästä 2015 saakka. PKK on aika kaukaa haettu esimerkki, sillä vaatimukset lakimuutokseen koskevat erityisesti hallituksen vastaisten media- ja lehtitalojen sulkemista ja lehtimiesten pidätyksiä nykyisen terroristilain varjolla. EU:n vaatimuksen koskevat lähinnä terroristi-määritelmän selventämistä ja kaventamista.

Tilanne siis alkoi ja eteni alussa “saksalaisesti”, nyt ollaan “turkkilaisessa” tilanteessa –  joka ehkä tuntuu turkkilaisista omemmalta jutulta edetä. Lopputulos on tässäkin joko huono tai hyvä. Suunnitelma b:tä tuskin on olemassa, eikä ole niin väliä, tehdäänkö oikeita asioita oikeaan aikaan. Riittää, kun tehdään pitkää päivää.