Maapostiosoitteet tuntuvat Ankarassa olevan lähinnä viitteitä antavia. Kunhan osoite löytyy jostain netin karttapalvelusta kotiinkuljetuksia varten, se yleensä riittää. Muuhun en muistaakseni ole tähän mennessä osoitettamme tarvinnut.

Meidänkin tarkka osoitteemme ja postinumeromme oli hakusessa aina toukokuulle saakka. Surffailin internetissä lähialueen liikkeiden osoitteita ja löysin sieltä lisäksi turkinkielisen hakukoneen, jolla postinumeromme voi tarkistaa. Vaikka kadullemme löytyy karttapalveluista kaksi eri nimeä, uskoaksemme esimerkiksi sukulaisille ja tuttaville antamamme kotiosoite on tuosta lähtien ollut oikea. Joskohan tällä osoitteella uskaltaisi tilata suomalaisen aikakauslehden?

Noinkin uskaliasta tekoa koitimme, kun teimme osoitteenmuutoksen Suomen Kuvalehdelle tammikuussa. Lehteä ei kuitenkaan alkanut kuulua. SK:n asiakaspalvelusta kerrottiin, että SK ei ollut muistanut muuttaa osoitteeseemme uutta maata, joten lehdet olivat siis menneet turkkilaiseen osoitteeseen Thaimaan maatunnuksella. Syy ei siis todistetusti vielä tuolloin ollut Turkin kotiosoitteessamme tai Turkin postilaitoksessa.

Maatunnus kirjattiin oikein, mutta lehdet eivät siltikään löytäneet alueemme postiin. Samalla osoitteella kortit ja kirjeet kyllä löysivät tiensä perille Suomesta. Pyysin SK:ltä, että meille laitettaisiin yksi lehti kirjattuna, siis sellaisena, johon saa seurantanumeron, josta voi katsoa, missä lehti häviää. Vastauksena sain kehotuksen selvittää asiaa postin kanssa täältä päästä.

Kuinkahan moni on yrittänyt selvittää asiaansa postin kanssa täältä Ankaran päästä? Tuohon lukuun olisi vielä mukava saada prosenttiluku, kuinka moni on asiansa saanut selvitettyä ja kuinka monella se on jäänyt vain yritykseksi. Me kuuluisimme tuohon jälkimäiseen prosenttilukuun, jonka epäilen olevan lähellä lukua 100.

Etsin täältä päästä tulkin, jonka kanssa kävin kysymässä lehteä paikallisesta postistamme. Memur beymme sanoi, ettei heillä ole mitään keinoa tarkistaa täältä päästä ulkomailta lähetettyä lähetystä, jota ei ole kirjattu. En hämmästynyt tästä, sillä sitä tuskin pystyttäisi tekemään Suomessakaan.

Sain  myöhemmin käsiini Suomen Kuvalehden numeron 10 ja luin sen pääkirjoituksen. Siinä kirjoitettiin, että ”Olemme viime kuukausina saaneet poikkeuksellisen paljon reklamaatiota siitä, että Posti ei ole kantanut Suomen Kuvalehteä tilaajalle ilmestymispäivänä. Jopa useita peräkkäisiä lehtiä on jäänyt tulematta ajoissa.” Pääkirjoituksessa annettiin lisäksi sähköpostiosoite, johon pyydettiin ottamaan yhteyttä, ”mikäli lehti ei perjantaina kolahda postiluukusta. Syy selvitetään.” Kirjoitin annettuun osoitteeseen. Jospa syy olisi sittenkin ollut siellä Suomen päässä?

Toimituspäällikkö pahoitteli omasta ja lehden puolesta. Ulkomaille meneviä lehtiä ei kuulemma yleensä postiteta Suomesta ”vaan painosta lehti toimitetaan kuljetusyhtiölle, joka vie lehden kohdemaahan”. Lehden mukaan painopaikka on Turussa, mutta missähän tuo kuljetusyhtiö mahtaa sijaita? Jakeluyhtiö antaa kohdemaassa lehden paikallisen postin kuljetettavaksi, joten toimituspäällikön mukaan ulkomaan tilauksien ongelmat johtuvat käytännössä aina kohdemaan postista. Eli tässä tapauksessa Turkin postista. Tähän oli tyytyminen.

Jouduin kääntämään kaikki jo ennalta maksetut lehdet Suomen osoitteeseemme. Suomen Kuvalehtien pino kasvaa siellä aina huhtikuulle saakka, jonka jälkeen kestotilauksemme päättyy. Viimeksi kesälomallamme saimme lukea muutaman kuukauden lehdet, mikä oli sinällänsä mukavaa ajanvietettä. Siltikin harmittaa suunnattomasti. Meille ulkosuomalaisille hyvällä suomen kielellä toimitettu paperinen aikakausilehti on ollut tärkeä ja odotettu posti Suomesta – vaikka se olisi tullut muutaman päivän, vaikka viikonkin, myöhässäkin.