Tänään päätin laittaa terassimme lomakuntoon. Tai siis sellaiseen kuntoon, että se pärjää itsekseen sillä aikaa, kun me olemme ensi viikolla lomalla. Viikonloppuna on myös apulaisemme lähdössä lomailemaan eli viettämään kurban bayramia perheensä kanssa vanhaan kotikaupunkiinsa. Hän kyllä ehdotti, että hänen miehensä, joka jää kaupunkiin muutamaksi päiväksi, voisi hyvin käydä kukat ja kasvit kastelemassa. Katsotaan nyt.

Leikkelin kuivuneet kukat, kasvien varret ja pari kuivahtamaan päässyttä köynnöskasviakin roskiin. Napsin (jo viimeisiä vetelevät) orvokkimme ja kimpun komeasti kukkivia marketoita kukkamaljakoihin sekä (jälleen) muutaman kasan yrttejä kuivumaan. Tomaateistamme olemme syöneet jo viimeisetkin ja mansikoissakaan ei ole enää kuin pari raakiletta kypsymässä, mutta salvia, oregano, basilika ja timjami pukkaavat vielä uutta tuuheaa yrttilehdistöä. Terassiruukuissamme kasvavat vihannesportulakan lehdetkin pääsivät kuivaukseen ja samaan paikkaan pilkoin kokeeksi myös pari porkkanaa ja sellerinvartta kuivamaan. Jospa onnistuisi ilman kuivuria.

Päätin myös leikata pienen terassimme köynnösseinän alas, koska se alkoi kasvaa salkoruusujemme päälle, eikä millään pysynyt kurissa enää. Otin omat tikkaamme ja pienet puutarhasaksemme ja ryhdyin hommiin. Puoli tuntia leikkelin köynnöstä, enkä saanut kuin alun aikaan, niin leveäksi seinä oli kasvanut.

Yläkerran mukava naapurimme kuuli ähistelyni ja tuli omalle terassilleen katsomaan, mitä siellä alhaalla oikein puuhataan. Köynnösseinän leikkaaminen oli naapurinkin mielestä hyvä idea, sen hän oli teettänyt itsekin pari vuotta sitten. Sen lisäksi, että köynnökset peittävät salkoruusumme alleen, niitä pitkin kuulemma kiipeävät muun muassa hiiret ja kissat, jotka tekevät pesiään ja vessojaan terasseille.

Eräänä kesäkuun aamuna mekin olimme saaneet terassimme asukeiksi äitikissan ja kolme pienä pentua. Naapuri kertoi, että tämä oli jo toinen pentue, jonka tämä äitikissa toi terassillemme. Ainakin edellisen se oli myös siellä synnyttänyt. Ensimmäinen pentue käytti terassiamme kuulemma vessanaan vielä jonkin aikaa. Asunnossamme ei silloin ollut vuokralaisia, joten tämä oli varmasti mukavan rauhallinen ja turvallinen paikka sekä synnyttää että oleilla.

Minulla ei ole mitään kissoja vastaan, vaikka olenkin aina ollut enemmän koiraihminen. En kuitenkaan halua terassilleni kulkukissoja asustelemaan, saatikka sitä vessanaan käyttämään. Seinä oli siis saatava alas.

Naapuri kehotti kysymään talkkariltamme, josko hän ehtisi apuun. Ja ehtihän hän – kuten aina, kun häneltä apua tarvitsee. Naapuri sanoi, että hän maksoi aikanaan 50 liiraa, mutta kun tajusimme urakan laajuuden ja näimme lopputuloksen, oli hänkin sitä mieltä, että se on tästä rupeamasta ihan liian vähän.

Talkkari toi mukanaan omat tikkaansa ja tarvikkeensa ja uurasti melkein kolme tuntia seinämme kimpussa. Kerran hän joi lasillisen vettä, mutta teetä ei kuulemma kannattanut alkaa keittelemään. Lopussa hän kitki vielä ruusujen aluspenkit, haravoi ja harjasi kaikki puhtaaksi ja vei kaikki roskat mennessään. Siinä samassa meni kyllä viiniköynnöksemme ainoa viinirypäleterttukin, jonka olin aamulla katkaissut. Siitä oli osa jo ehtinyt kuivua rusinoiksi, joten talkkari varmaan luuli sen olevan pois heitettävä.

Maksoin urakasta tuplana naapurin maksaman summan. Ja sain kauniin kiitoksen, hymyn ja käsisuudelman! Jos kissa-hiirileikit eivät ihan heti lopukaan, ainakin turvakameran kuva yltää taas terassillemme ja ruusuilla on kunnon kasvutilaa.

Leivoin silla aikaa, kun talkkarimme oli puutarhahommissa, porkkanakakun. Odotan, että kakku jäähtyy, jotta saan siihen kuorrutuksen päälle ja sitten vien sen kiitokseksi talkkarillemme. Toivottavasti kakku maistuu 🙂