Kävin tänään vuosittaisessa terveystarkastuksessa. Kyselin sähköpostilla englanniksi ensin muutamasta sairaalasta, minkälaisia paketteja heillä on tarjolla tämän ikäiselle naiselle (50+).

Ensimmäisestä sairaalasta sain vastaukseksi turkinkielisen (osa turkkia hiukan tutumpaa latinaa) listan testeistä ja toimenpiteistä, joita pakettiin kuuluu. Hinta yhteensä 1250 Turkin liira (noin 430 euroa). Sillä olisi saanut muun muassa ALP-, ALT-, AST-, Gaitada Gizli Kan ja Tam Idrar Tahili -tutkimukset…

Toisesta sairaalasta tarjottiin terveystarkastuspakettia hintaan 635 euroa. Tuohon pakettiin olisi kuulunut ravintoterapeutin tapaaminen ja hammastarkastus, mutta ei mammografiaa eikä PAP-näytteenottoa. Mielestäni olen tähän ikään oppinut jo syömään omalle kropalleni sopivalla tavalla, ja hammaslääkärissäkin olen käynyt jo erikseen. PAP pakettiin lisäten hinta olisi noussut jo 680 euroon.

Kolmannesta sain kaksi tarjousta: halvimmillaan 500 Amerikan dollaria (yhdellä yöpymisellä, ilman PAP-testiä ja mammografiaa), vähän useimmilla testeillä ja toimenpiteillä 900 Amerikan dollaria (kahdella yöpymisellä) ja Executive-paketti olisi maksanut 2000 dollaria (kahdella yöpymisellä).

Hurjaa haitaria noiden yksityisten sairaaloiden hinnoissa ja paketeissa ei siis löytynyt. Kaikki olivat suhteellisen kalliita.

Kysäisin vielä latteleideiltä, missä he yleensä käyvät terveystarkastuksissa ja sain kaikilta pidempään Ankarassa asuvilta vastaukseksi Özel Çankaya Yaşam Hastanesi. Laitoin sinne heidän täysin turkinkielisillä nettisivuillansa englanninkielisen viestin. Sain vastauksen (hyväksi englanniksi!) ja englanninkielisen käännöksen heidän Kadın (nainen) check up –paketistaan. Hinta 525 Turkin liiraa (180 euroa), sisältäen kaikki tarvittavat, myös nuo mammografian ja PAP:n. Sinne siis aamulla suuntasin.

Sain napin painalluksella taksin, ja taksikuski tiesi paikan. Olin olettanut, että sairaalasta ei välttämättä löydy englannin kielen taitoista, mutta luotin, että tuolla kadın check upilla saa yksityissairaalassa palvelua. Molemmat oletuksen osoittautuivat oikeiksi.

Terveystarkastus ei tässä iässä ole mikään uusi asia, eikä verikokeiden, röntgenien (joka on myös turkiksi röntgen) ja ultraäänien ottamiseen kovasti kieliapuja tarvinnutkaan. Sain mukaani oikein ystävällisen nuoren naisen, joka opasti minut aina oikean paikkaan seuraavaa toimenpidettä varten.

Ainoa ongelma meinasi tulla näytteiden antamisessa. Sain laboratoriosta kaksi purkkia. Toiseen tulee turkiksi jotain ja toiseen turkiksi jotain muuta, sanoi laborantti. Sanoin, että uskoakseni ymmärrän: toinen purkeista oli läpinäkyvä, toinen ruskea, molemmissa kannet. Avustajani kuitenkin otti vielä kännykkänsä esille, klikkasi käännöskoneen päälle ja näytti: pee ja stool. Suuntasimme siis vessaan.

Olisi naurattanut, jos en olisi edellisen kerran käynyt vessassa edellisenä iltana: vessa oli turkkilainen vessa! Tuon pee taiteilin purkkiin, mutta toista näytettä varten pyysin päästä normaaliin vessaan. Ainoa sellainen oli inva-vessa; onneksi se oli vapaana.

Muutoin terveystarkastus oli oikeastaan läpihuutojuttu. Koko hommaan meni vajaa kaksi tuntia. Joidenkin kokeiden tuloksissa kestää, joten menen ensi viikolla tapaamaan erikseen lääkärin, joka kertoo minulle englanniksi tulokset ja yhteenvedot.

Odotellessani EKG-tutkimukseen pääsyä huomasi oven, jossa luki: Rokotuksia ei laiteta ilman reseptiä. Reseptillä niitä voikin sitten pistää vaikka apteekissa, josta rokotukset ostetaan. Ennen Kappadokian reissua kävimme ostamassa flunssarokotuksen, jonka lääkäri oli määrännyt. Apteekkari kysyi, että pistääkö hän sen nyt vai haluammeko mennä erikseen lääkäriin. Otimme paikanpäällä-vaihtoehdon, jossa meni vajaa minuutti.