Kotoa kotiin

Tässä blogissa on ollut pitkään hiljaista. Lähdin ennen joulukuun puolta väliä Suomeen. Aika meni siellä remontin jälkiä siivoillessa ja perheen kanssa joululomaa viettäessä. Tarkoitukseni oli palata takaisin Ankaran kotiimme eilen illalla, mutta palasinkin vasta hyvin varhain tänä aamuna. Ilman Turkin rankkoja lumisateita matka olisi sujunut huomattavasti joutuisammin.

Ei ole mitenkään erikoista, että Turkissa on talvella lunta ja pakkasta. Tämän vuoden lumisateet ovat kuitenkin koetelleet erityisesti Istanbulia, jossa kaupungin pormestarin mukaan uuden vuoden aikaan alkaneet lumisateet ovat olleet rankimmat seitsemään vuoteen. Osiin kaupunkia on kuulemma satanut jopa 40 senttiä lunta. Monille koululaisille lumen tulo on varmasti ollut mukava yllätys, sillä koululaiset ovat saaneet ylimääräisiä lomapäiviä.

wp_20170110_003Monille muille lumen tulo sen sijaan on ollut enemmän kuin ei-toivottua: Istanbulissa sijaitsee maailman vilkkaimpiin kuuluva lentokenttä ja maailman vilkkaimmin liikennöity laivaväylä. Istanbulin lentokentiltä jouduttiin neljän päivän aikana perumaan satoja lentoja. Myös Bosporinsalmen laivaväylä jouduttiin hetkeksi sulkemaan liikenteeltä surkean näkyvyyden vuoksi.

Tavallisena päivänä Istanbulin Atatürkin kentältä nousee ja sinne laskeutuu noin 1 500 lentoa; maanantaina kentältä pääsi lentoon alle 300 konetta. Joitain mannertenvälisiä Istanbulin lentoja ohjattiin lähellä Syyrian rajaa olevalle Gaziantepin kentälle, osa Istanbulin kautta lentäneistä lomalaisista jäi odottamaan lentoaan lomapaikkaansa tai kotiinsa.

Türk Havayolları lähetti minulle sähköpostin myöhään maanantai-iltana: Ankaran jatkolentoni tiistailta oli peruttu. Koska minulla oli valmiina paluulento Oulusta Helsinkiin, lensin tiistai-aamuna Helsinki-Vantaalle ja asetuin matkalaukkuineni jonon jatkoksi THY:n toimiston eteen. Osa jonottajista oli samassa paikassa toiveikkaana jo neljäntenä aamuna. Jotkut olivat menossa loma-asunnolleen Antalyaan, joillakin oli ollut tarkoitus aloittaa rengasmatkansa lennolla Helsingistä Istanbuliin. Ei voinut kuin ihailla virkailijoiden ja asiakkaiden asiallista ja rauhallista käytöstä, vaikka sisällä varmasti kuohui, kun maksetut hotelliyöt luksushotellissa lämpimässä olivat vaihtuneet Vantaan Cumulukseen.

Onneksemme osa Turkin kotimaan lennoista aloitettiin eilen uudelleen, ja Istanbulin Helsingin kone sai luvan lentää. Valmiiksi varattujen jatkolentojen uudelleenjärjestäminen ei voinut olla ihan helppo homma, mutta ihmeeksemme kaikki jonottajat saivat käteensä uudet lentoliput uudella reitityksellä. Minulla ei suurta ongelmaa muihin jonottajiin verrattuna loppujen lopuksi ollutkaan. Vaikka Ankaran lentoni oli peruttu, sain paikan samalle päivälle myöhäiseen iltakoneeseen.

Vuorollani kerroin virkailijalle, että Ankaran jatkolentoni on peruttu. Virkailija tarkasti varaukseni ja tuumasi, että eihän sinulla ole ongelmaa, lentosi lähtee tänään ja pääset Istanbuliin. Sanoin, että ongelmani onkin Ankaran jatkolento, kun pitäisi päästä kotiin Ankaraan saakka. Virkailija kysyi sitten, että olisiko lento ollut eilen vai aikaisemmin. ”Tänään”, vastasin. Virkailija katsoi kummastellen ja kysyi uudelleen: ”Eilenkö?”. ”Ei, kun tänään”. Olin varmaan ainoa, joka oli ensimmäistä kertaa tässä jonossa. Onnekseni olin alun perinkin varannut paluuni vasta tammikuun 10. päivälle.

Virkailija naputteli konettaan ja kertoi, että Ankaran kenttä on juuri auennut. Samoin kuin edelliselle jonottajalle, virkailija ehdotti, että jäisin Helsinkiin yöksi ja jatkaisin suosiolla aamulla, jolloin koneet lentävät jo lähes normaalisti. Kerroin, että haluan mieluummin odotella Ankaran konetta Istanbulissa. ”Et halua, kyllä täällä on paljon parempi”, tuumasi virkailija. Kaikki THY:n hotellipaikat olivat täynnä ja ainakin Suomen median mukaan Atatürkin kentällä oli pulaa kaikesta, vessapaperista ruokaan. Virkailija oli kuulemma työskennellyt aiemmin Ankaran kentällä, eikä vaihtaisi sinne mistään hinnasta takaisin. Puisteli päätään ja sanoi, että huono paikka olla töissä – Helsinki on paljon parempi. Virkailija oli siis turkkilainen. Ja koska hän oli töissä Suomessa, hän puhui hyvää suomea.

Aikansa naputeltuaan virkailija totesi, että saman päivän iltakoneeseen on kuin onkin minulle jatkopaikka. Koneen aikataulun mukainen lähtöaika on klo 22. ”Lähtöaikaan saattaa kyllä tulla muutoksia”. Niin kuin tulikin, itse asiassa molempien koneiden lähtöaikoihin, sekä Helsingistä että Istanbulista. Kotona olin viimein puoli kahden aikaan yöllä. Lähdin edellisenä aamuna klo 5.45 Oulun kotoa, joten aikamoisen aikaa vievä matka kahden kodin välillä tuli tehtyä.

Emmentalit ja Polarit jääkaappiin, salmiakit ja lakritsit olohuoneen kaappiin ja ruisleipäviipaleet pakkaseen. Sitten nukkumaan omaan sänkyyn. Kyllä uni maittoi.

wp_20170110_001

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s