Jatkomietintöjä viimekertaiseen

Suomen kesäloman jälkeen pohdiskelin demokratian käsitettä täältä Turkista käsin. Syksyllä totesin, että Turkki on nykymääritelmän mukaan demokratia, vaikkakin sen täytäntöönpano on vielä vaiheessa. Tänä keväänä olen joutunut miettimään perustelujani uudelleen…

Turkin parlamentti siis hyväksyi tammikuussa muutosehdotuksen maan perustuslakiin, ja paketti on nyt lähetetty istuvalle presidentille hyväksyttäväksi. Presidentillä on aikaa päätöksentekoon 18 päivää – luulisi riittävän, kun on kuitenkin itse puolueensa kanssa muutosehdotusten takana. Hyväksyvä nimen allesutaisu tarkoittaa, että kansanäänestys presidenttijohtoisesta valtiomuodosta järjestetään Turkissa huhtikuun 2. tai 9. päivä.

Turkin nykyinen perustuslaki on kirjoitettu sotilasvallan aikaan vuonna 1982. Sen mukaan Turkki on demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta, jonka päämies on tasavallan presidentti. Toimeenpanovaltaa harjoittaa pääministerin ja ministerineuvoston muodostama hallitus, ja lainsäädäntövalta on parlamentilla. Perustuslain mukaan oikeuslaitos on itsenäinen, ja perustuslakituomioistuin päättää lakien ja asetusten yhteensopivuudesta maan perustuslain kanssa. Mikä sitten muuttuu/isi oleellisesti, jos/kun ehdotetut muutokset hyväksytään? Mikäli mediaa on uskominen, ainakin nämä seikat:

Uuden perustuslakiehdotuksen mukaisesti kansa antaa ”kyllä” äänillään mandaatin siirtää maan hallintovalta virallisesti yhden miehen harteille, kun pääministerin virka lakkautetaan ja presidentille siirretään valtaa oikeuslaitoksen jäsenten nimittämiseen. Turkki jatkaa virallisesti edelleen parlamentaarisena demokratiana, mutta presidentti saa oikeuden hajottaa parlamentin.

Pääministerin viran lakkautuksen myötä presidentti voi nimittää ilman parlamentin hyväksyntää muun muassa ministereitä ja alivaltiosihteerejä sekä varapresidentin. Presidentillä on myös valta perustaa tai lakkauttaa periaatteessa mikä tahansa julkinen yksikkö ja uudelleen määrittää ministeriöiden tehtäviä eli itse asiassa muuttaa koko hallintojärjestelmää ilman parlamentin hyväksyntää.

Uuden perustuslain tuella presidentti voi myös suoraan vaikuttaa maan lakipykäliin. Lukuun ottamatta kansalaisten yksilövapauksia ja heidän poliittisia oikeuksiaan, presidentti voi tarpeen mukaan säätää uusia lakeja esimerkiksi katsoessaan, että parlamentin säätämät lait eivät ole tarpeeksi tarkkoja tai kattavia. Toisaalta valtion päämies on uuden perustuslain mukaan myös vastuussa kansallisesta turvallisuuspolitiikasta ja hänellä on valta päättää armeijan käytöstä. Eli presidentti voi uuden perustuslain turvin myös julistaa maahan poikkeustilan, jonka varjolla perustuslaillisia oikeuksia, mukaan lukien yksilövapauksia ja poliittisia oikeuksia, voidaan rajoittaa ilman, että ne johtaisivat oikeustoimiin.

Presidentin selusta on aika hyvin suojattu, sillä parlamentti ei voi takautuvasti puuttua presidentin laatimiin lakeihin – vain perustuslakituomioistuimella on valta puuttua niihin. Ja uuden perustuslain mukaan presidentillä on valta nimittää vuosittain perustuslakituomioistuimen 15 jäsenestä 12.

Voi(si)ko Turkkia uuden perustuslain myötä edelleen kutsua demokratiaksi tai edes demokratian vaiheessa olevaksi maaksi? Kovin demokraattisilta eivät esitetyt muutokset ainakaan suomalaisen näkövinkkelistä tunnu: nehän siirtävät käytännössä sekä päätösvallan että toimeenpanovallan yhdelle ihmiselle. Mutta entä, jos tämä yksi ihminen toteuttaakin kansan tahtoa? Ainakin suurimman osan, koska muutenhan uusi perustuslaki ei äänestyksessä mene edes läpi.

Nykyinen presidentti on ensimmäinen, joka on valittu suorilla kansanvaaleilla. Turkkilaisen A&G tutkimuskeskuksen mukaan häntä äänesti elokuun 2014 vaaleissa 55% naisista ja 48% miehistä. Toukokuussa 2016 tehdyssä tutkimuksessa osallistujilta kysyttiin, kuka on heidän suosikkipoliitikkonsa. Edelleen 49,4 % vastasi ”Erdoğan” ja 86 % vastaajista kertoi lisäksi kannattavansa nykyistä valtapuoluetta. Ymmärtääkseni hänen ja hänen edustamansa puolueen suosio ei prosentuaalisesti ole kaukana noista luvuista tänä päivänäkään.

”Kansan valitsemalla presidentillä täytyy olla suurempi kuin vain nimellinen rooli maan politiikassa”, sanoo Erdoğan. Nykyinen maailmantilanne vaatii toimintaa nopeita päätöksiä: presidentin valtaoikeuksia lisäämällä voidaan tehdä päätökset nopeasti ja myös toimeenpanna ne ilman hankalia ja aikaa vieviä parlamenttikäsittelyjä.

Mutta kuten sanottu: osa kansasta uskoo edelleen, että huhtikuussa äänestetään terroristeja vastaan tai terroristien puolesta. Vaikkei perustuslain puoltajien tällainen vaaliretoriikka olisikaan demokratian vastaista, on se minusta ainakin eettisesti ja moraalisestikin väärin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s