Turkin parlamentti hyväksyi 21.1. perustuslakimuutosehdotuksen, joka lopullisesti hyväksyttäessä toisi tai tuo suuria muutoksia maan viralliseen poliittiseen järjestelmään. 18-artiklainen paketti siirtäisi tai siirtää ylimmän toimeenpanovallan virallisesti parlamentilta presidentille. Turkki siirtyisi tai siirtyy siis virallisesti parlamentaarisesta demokratiasta presidenttivaltaiseen järjestelmään. Epävirallisestihan se on sitä ollut jo jonkin aikaa. Konditionaali muuttuu virallisesti indikatiiviksi, jos myös huhtikuussa järjestettävässä kansanäänestyksessä enemmistö on muutosten puolella.

Ei lie yllätys, että artikkelimuutospaketin takana on johtava hallituspuolue, eikä lie yllätys, että yli puolet parlamentin jäsenistä kuuluu tähän johtavaan puolueeseen. Muutosta puolsi 339 ja sitä vastusti 142 parlamentin jäsentä. Vaikka muutoksen puoltajat olivatkin enemmistönä, ei parlamentin päätös ollut helppo. Median mukaan tunteet kuumenivat parlamenttikäsittelyssä niin, että siellä oltiin välillä käsikähmäsillä. Eräs sitoutumattomien edustaja kahlehti itsensä jopa käsiraudoilla puhujakorokkeen mikrofoniin. Olisinpa ollut kärpäsenä katossa!

Poliittista retoriikkaa ja propagandaa käydään nyt muutosehdotuksen puolesta ja vastaan mediassa ja julkisissa puheissa. Presidentin valtapuolue on saanut mukaansa myös yhden hallituspuolueista. Molemmat muutosta puoltavat puolueet ovat todenneet erään muutosta vastustavan hallituspuolueen olevan kurdien itsenäisyyspuolueen jatke – eli tuon terroristijärjestön, joka tekee terroristi-iskuja ympäri Turkkia, myös täällä Ankarassa ja Istanbulissa.

Hallituspuolueen retoriikan mukaan ehdotukselle annettu “ei”-ääni tarkoittaisi, että Turkki siirtyisi ajassa 100 vuotta taaksepäin aina itsenäisyyssotaansa saakka, Turkin yhtenäisyys horjuisi ja terrorismi vain syvenisi entisestään. “Kyllä”-ääni taas tarkoittaisi, että Turkki pääsisi eroon vuosisatojen status quo -tilanteestaan ja terroristiorganisaatioista ja terrorismista Turkin maaperällä.  Eli: Ruksaamalla kansanäänestyksessä ”ei muutosta” äänesi menee terroristeille ja terroristien tukijapuolueille; ruksaamalla ”kyllä” annat äänesi terroristien vihollisille. Tämän pohjalta ei ole siis ihme, että osan kansasta pelätään huhtikuussa äänestävän terrorismia vastaa tai terrorismin puolesta – eikä sanovansa mielipidettään parlamentaarisen järjestelmän lakkauttamisesta ja siirtymisestä presidentin yksinvaltaan.

Oppositiopuolueen retoriikan keskiöön järjestelmämuutos sen sijaan kuuluu, mutta kuinka hyvin se saavuttaa kansan eli äänestäjät? Opposition mukaan “kyllä”-ääni tarkoittaa, että Turkki palaa poliittisesti tasavallan perustamisen aikaan eli yksipuoluejärjestelmään ja monipuoluepolitiikka tulee olemaan historiaa. Elämme ehkä suurten muutosten aikoja Turkissa. Konditionaalista indikatiivin kautta imperatiiviin?