Myyttejä ja legendoja

Turkin alueella on ollut pysyvää asutusta tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Asutuksista on aikojen kuluessa muodostunut eri valtakuntia, joista vahvimmat ovat hallinneet aluetta omana aikanaan. Menneiden valtakuntien jäänteitä on kaivettu ja kaivetaan parhaillaan esille Turkissa, mutta valtava määrä tietoa menneestä odottaa vielä löytäjiänsä maan uumenissa. Paitsi konkreettisia löytöjä, menneisiin valtakuntiin liittyy paljon myyttejä ja tarinoita. Nämä myytit ja legendat ovat sotkeutuneet Turkin historiaan, joten ei ole ihme, että Turkin alueelta on olemassa vähintäänkin Tuhannen ja yhden yön satujen veroisia kertomuksia.

Turkin maaperältä löytyy Ararat-vuori, jonne Nooan arkki vedenpaisumuksen jälkeen rantautui. Turkki oli siis ensimmäisiä asuttuja alueita vedenpaisumuksen jälkeen! Täällä solmittiin Gordionin solmu, jonka Aleksanteri Suuri myöhemmin katkaisi miekallaan, täällä vaikutti kuningas Midas ja satumaisen rikas Kroisos ja täältä löytyy tapahtumapaikka Troijan Helenan tarinalle. Turkki on tapahtumapaikkana myös monille Raamatun tarinoille, sillä täällä ovat asustaneet muun muassa apostoli Paavali, apostoli Johannes ja Neitsyt Maria.

Osa noiden historiallisten legendojen tapahtumapaikoista osui kurban bayram -lomareitillemme.

Erääseen tarinoista törmäsimme jo keväisellä retkellämme fryygialaisten vanhaan pääkaupunkiin Gordioniin, nimittäin Fryygian kuningas Midakseen, joka sai kosketuksellaan kaiken kullaksi muuttumaan. Tarina liittyy läheisesti tämän lomareissumme ensimmäiseen vierailukohteeseen Sardisin kaupunkiin.

Mahtavatkaan valtakunnat eivät ole ikuisia, ja fryygialaisten kadottua noin 700 eKr. heidän tilalleen tulivat lyydialaiset, jotka tekivät Sardisista pääkaupunkinsa. Lyydian kuuluisin hallitsija oli legendaarisen rikas Kroisos. Hänen rikkautensa kerrotaan olevan peräisin Pactolus-joelta, jonka yläjuoksulla kuningas Midas kävi epätoivoisena pesemässä käsistään ”kultaista kosketustaan”. Kultaa ei kerännyt vain Kroisos, vaan ihan tavalliset sardisialaisetkin kävivät huuhtomassa joesta kultaa lampaan nahasta tehdyillä pusseilla. Olipa tarina totta tai ei, lyydialaiset olivat kuitenkin historian kertomusten mukaan varakasta kansaa ja ensimmäisiä, jotka löivät Vähä-Aasiassa kolikkonsa kullasta ja hopeasta.

Sardisin arkeologiset kaivaukset on aloitettu 1910.  Tärkeimmät historialliset löydöt ovat Artemius, maailman neljänneksi mahtavin antiikin joonialainen temppeli, juutalainen synagoga ja kylpylä-urheilukoulu-kompleksi. Artemikselle omistetusta temppelistä löytyi muun muassa roomalaisen hallitsija Antonius Piuksen vaimon Faustinan suunnaton 1,75 m korkea pää. Pää ei valitettavasti ollut enää Sardisissa, eikä edes Turkissa, vaan British-museossa, sillä ensimmäisten arkeologien joukossa oli brittiläisiä siirtomaa-ajan ammattilaisia.

Sardis oli kuitenkin mahtava kokemus ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin, niin kuin moni muukin asia Turkissa.

img_5988

img_5994

img_5965img_5973IMG_5985.JPG

Mainokset

Taivaaseenastuminen – ja sieltä takaisin

Luin helatorstaina Hürriyet Daily -lehden artikkelin, jossa spekuloitiin Turkin pääministerin erolla pääministerin ja presidentin aamuisen tapaamisen jälkeen. Pääministeri lupasi pitää myöhemmin samana päivänä tiedotustilaisuuden lehdistölle. “En ole vielä tehnyt päätöstäni”, sanoi pääministeri. ”Tänä yönä on Miraç Kandili. On aika mietiskellä, on aika muistella, on aika tarkastella itseämme”. Miraç Kandili oli tekstissä käännetty englanniksi ”päiväksi, jolloin Muhammed astui taivaisiin”. Siis helatorstaina, myös Muhammed?

Olen lukenut Koraanin englannin kielellä. Ostin sen Jordaniasta jokunen vuosi sitten, koska halusin tietää enemmän uskonnosta, jota moni tuttuni tunnusti. Olen vallan hyvin tietoinen, että joillekin ainoa oikea Koraani on arabiankielinen teos, mikä tarkoittaa että Jumala puhuu vain arabiaa osaaville. Minun tuntemistani islaminuskoisista kukaan ei osaa arabiaa. Oletan, että hekin lukevat kirjansa thaiksi, turkiksi tai englanniksi.

Koraanistani en taivaaseen astumisesta muistanut lukeneeni, joten piti turvata taas internetiin. Jotta Koraania ja islamin uskontoa voi ymmärtää, sanotaan, että on tunnettava Muhammedin elämän tarina. Tarinasta löytyikin tieto, että Muhammed todellakin nousi taivaaseen, mutta vain käymään, tai tarkemmin: hän nousi yhden yön aikana taivaisiin – kaikkiin seitsemään sellaiseen – ja palasi saman yön aikana vielä takaisin.

Huolimatta väitteestä, että Muhammedin sanat olivat Jumalan sanaa, hän ei koskaan kirjoittanut riviäkään sanoistaan itse ylös, kuten ei tietääkseni Jeesuskaan. Perimätietojen mukaan Muhammed oli jopa lukutaidoton. Jos Muhammed olisi kirjoittanut sanojaan ylös, olisiko Koraani helpommin luettava teos? Koraania on hankala ainakin näin ei-muslimin lukea, koska sen suurat eivät ole missään kronologisessa järjestyksessä, vaan tarina tuntuu pomppivan sinne, tänne. Koraanista on onneksi tehty helpommin luettavia versioita, ja esimerkiksi Jordaniasta ostamassani Koraanissa suurat on järjestetty luettavuuden helpottamiseksi järjestykseen 1, 99, 82, 81, 76, 55, 71, 100 jne.

Muhammedin yöllisestä retkestä on maininta vain Koraanini 17. suurassa (suuran 20 ja 15 välissä), jossa kerrotaan Jumalan vieneen Muhammedin ”pyhitetystä temppelistä kaukaisempaan Jumalan siunaamaan temppeliin”. Joissakin, oletettavasti tarkemmissa, Koraaneissa mainitaan nimenomaan ”Mekan pyhitetty moskeija” ja ”kaukainen Al-aqsa moskeija”. Jerusalemin Al-aqsan moskeija kuitenkin rakennettiin 80 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, joten tuo kaukainen moskeija saattoi ehkä olla joku muukin. 17. suura tunnetaan, ei kovin yllätyksellisesti, nimellä Yöllinen matka.

Mielenkiintoista on, että Muhammed itse myöhemmin epäili, että onko matkaa ihan fyysisesti sittenkään tapahtunut. Muhammedin vaimo Aisha, yksi profeetan 13 vaimosta, kuitenkin selittää, että profeetan ruumis kyllä pysyi paikoillaan, mutta Jumala siirsi yöllä hänen henkensä ensin Mekasta Jerusalemiin ja sitten Jerusalemin kautta taivaisiin. Ja takaisin. Muhammedi sai paljon muitakin ilmestyksiä, joiden todenperäisyydestä hän toisinaan oli epävarma.

Yöllinen matka, jolloin Turkin pääministeri siis mietiskelee, muistelee ja tarkastelee itseään, jakautuu kahteen osaan, ja se on perusta Jerusalemin asemalle islamin pyhänä kaupunkina. Ihan lyhykäisesti tarina menee näin:

Ensimmäinen osa. Muhammed on nukkumassa Mekan lähellä, kun enkeli Gabriel tulee herättämään hänet. He ratsastavat yhdessä Jerusalemin Temppelivuorelle. Temppelivuorella ovat myös Abraham, Mooses ja Jeesus, joiden kanssa Muhammed kokoustaa.

Toinen osa. Kokouksen jälkeen Muhammed nousee Gabrielin kanssa ensimmäiseen taivaaseen, jossa hän tapaa Aatamin. Sitten Gabriel vie Muhammedin toiseen taivaaseen, jossa hän tapaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen. Kolmannessa taivaassa Muhammedia tervehtii Joosef, ja näin he jatkavat matkaansa muihin taivaisiin, joissa jokaisessa eri profeetat tervehtivät Muhammedia. Kuudennessa taivaassa hän tapaa Mooseksen ja seitsemännessä taivaassa Aabrahamin.

Muhammed näkee yöllä vielä uusia näkyjä, joissa hän saa Jumalalta käskyn, että muslimien tulee rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä. Paluumatkallaan Mekkaan Muhammed kuitenkin tapaa Mooseksen, joka kysyy häneltä: ”Mitä sinun käskettiin tehdä?” Muhammed vastaa: ”Minun käskettiin rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä.” Mooses totesi, että rukous on vakava asia ja koska ihminen on uskossaan heikko, on viisikymmentä kertaa päivässä liikaa. Hän käski Muhammedin mennä takaisin Jumalan luo ja pyytää tätä vähentämään ruokousten määrää. Muhammed teki työtä käskettyä ja saikin tingittyä rukoukset neljäänkymmeneen. Mooses kuitenkin kehotti Muhammedia tinkimään lisää. Muhammed kulkee Jumalan ja Mooseksen väliä, kunnes vuorokautisten rukousten luku päätyy viiteen. Siis täältä nämä viisi rukouskutsua tulevat, jotka meilläkin päivittäin kajahtavat. Sekä se kuudes herättelykutsu aamuyöstä.

Koraaniblogin pitäjä Ibn Matti (http://ibnmatti.blogspot.com.tr/2016/04/muhammedin-yollinen-vierailu.html) kertoo tarinan huomattavasti yksityiskohtaisemmin ja vauhdikkaammin. Hänen mukaansa Muhammed kuvaili muita profeettoja näin: Al-Isran yönä näin Musan (Mooses), joka oli laiha ja hänellä oli ohut tukka, näyttäen aivan Shanu’a-heimon miehiltä; ja näin Isan (Jeesus), joka oli keskipituinen ja rusottavat kasvot aivan kuin hän olisi tullut kylvystä. Profeetta Ibrahim (Aabraham) muistutti minua enemmän kuin kukaan hänen jälkeläisistään. Sitten minulle annettiin kaksi kuppia, joista toisessa oli maitoa ja toisessa viiniä. Gabriel sanoi: ”Juo kummasta haluat”. Otin maidon ja join sen. Gabriel sanoi: ”Olet hyväksynyt sen mikä on luonnollista ja jos olisit valinnut viinin, olisivat seuraajasi menneet harhaan”.

Yöllisen retken jälkeen Turkin pääministeri ilmoittaa, että hän eroaa tehtävästään, mutta ei puolueestaan. Syynä ovat tulehtuneet suhteet istuvaan presidenttiin, vaikka pääministeri ei tietystikään eroaan ihan noilla sanoilla selittänyt. Tämän päivän Hürriyet Dailyssä oli listattuina edellisten 20 napit-vastakkain-tilannetta 20 yhteisen työrupeamakuukauden aikana. Pitäisikö tästä nyt etsiä symboliikkaa?

Turkkilainen kroissant

Saimme maaliskuussa facebook-haasteen laittaa viikon ajan luontokuvia seinällemme ystäviemme nautittavasi. Toisena päivänä laitoimme komean iltataivaskuvan, jossa köllötteli maaliskuun puolenvälin kuunsirppi.

IMG_4991

Äiti-mummu-anoppi kommentoi kuvaa kysymällä: Onko tuo kuunsirppi väärin päin? Oli ja ei ollut, Suomesta katsottuna. Kommentti toi mieleeni Montesquieun Persialaisia kirjeitä, jonka luimme Ranskan kirjallisuuskurssilla yliopistossa 1990-luvulla. Törmäsin siinä nimittäin ensimmäisen kerran nousevan kuun sirpin ja kroissantin nimien yhteiseen historiaan.

Kroissant-nimihän viittaa Ranskan verbiin “croître” (kasvaa) ja substantiiviin “la croissance“ (kasvu). Kasvava kuu taas on ranskaksi ”le croissant de lune”. Vaikka croissant liitetään Ranskaan, on sen alkuperä kuitenkin ihan muualla. Sanan alkuperästä on olemassa ainakin kaksi eri tarinaa.

Ensimmäisen tarinan mukaan turkkilaiset keksivät voisarven eli kroissantin 1500-luvulla Istanbulin valloituksen aikaan. Tarina saattaa olla tottakin, mutta ainakaan kroissantit eivät jostakin syystä saavuttaneet silloisessa Turkissa suosiota.

Toisen tarinan mukaan kroissantin juuret ovat Wienissä, jossa itävaltalaiset selättivät Turkin osmaniarmeijan 1683. Voiton kunniaksi itävaltalaiset leipurit leipoivat kuun sirpin muotoisia briocheja, jotta kansa voisi symbolisesti pureskella vihollisen palasiksi – samainen kuunsirppihän oli ottomaanien lipussa. Edelleenkin ranskan sana ”viennoiseries” (wieniläiset leivonnaiset) tarkoittaa kaikenlaisia kroissanttityyppisiä lehtitaikinaleivonnaisia.

Historian kulussa kroissantista tuli kuitenkin ranskalainen, ei itävaltalainen, vaikka wieniläiset leipurit leipoivat myös Ranskan ensimmäiset kroissantit. Pariisissa (osoitteessa 92 rue de Richelieu) sijaitsi 1837-39 itävaltalainen leipomo, josta ensimmäiset kroissantit lähtivät pariisilaisten koteihin. Tämän toisen tarinan mukaan ranskalaiset leipurit korvasivat 1800-luvun lopulla brioch-taikinan lehtitaikinalla. Mausta tuli tietysti erilainen – ranskalaisten mielestä huomattavasti parempi, ja leivonnainen sai huikean suosion kansan keskuudessa.

Kumman tahansa tarinan uskoo oikeaksi, on kroissantilla siis turkkilaiset juuret!

IMG_4654.JPG

Tulppaanien maassa

Eilen aamulla luin uutisista, että Turkkikin on brändätty! Ensimmäistä kertaa, ainakin Turkin nykyhistoriassa: ”Turkey, discover the potential”. Slogan muistuttaa läheisesti Thaimaan sellaista, vaikka Thaimaan uudessa brändissähän ei kehoteta etsimään potentiaalia, vaan yksinkertaisesti ”Discover Thailand”.

Tarkoitus ei ole luoda uutta brändiä, vaan kuten Mehmet Büyükekşi (Turkin Exporters Assembly) sanoo: “Turkki on brändi jo itsessään”. Kampanjan logo on saanut vaikutteita vanhasta kufi-kalligrafiasta, joka perustuu täyden ja tyhjän tilan tasapainoon. Kufi-kuvioinnilla kuvataan kasvua, innovaatiota, synergiaa, yhtenäisyyttä, maailmaa ja harmoniaa. Toisin kuin pelkkä löytäminen, potentiaalin löytäminen tuo kieltämättä eteenpäin vievemmän fiiliksen. Brändäyksen alla oleva logo löytyy sivulta: http://www.turkeydiscoverthepotential.com/Home/Brand:

kufi turkki

Kufi-kuviot ovat hyvin esillä esimerkiksi perinteisissä turkkilaisissa matoissa. Uusista matoista, kuten meiltä, löytyy myös modernimpaa turkkilaista kuviointia.

Ainakin Ankarassa näyttää suurin osa näkyvistä työntekijöistä, kuten kauppiaista, ulkotyöläisistä, virastojen ja julkisten tilojen työntekijöistä, olevan miehiä. Yleensä miehet järjestelevät kauppojen edustalla vihannekset ja hedelmät koreihin, he ovat töissä asiakaspalveluissa ja tekevät katutöitä. Meidän lähellämme on aika monta kukkakauppaa tai -kioskia, joita kaikkia pitävät myös miehet. He sitovat liikkeissään myös kauniita kukkakimppuja ja tekevät kukka-asetelmia.

Viikonloppuna kävimme tutustumassa lähimmän kukkakioskin tarjontaan. Sitä pitää reilu 60-vuotias mies. Osasimme kysyä turkiksi ”paljonko tämä maksaa” ja kun ”tämän” hinta oli niinkin helppo kuin pyöreä kymmenluku (30 liiraa), ostimme sen pois. Tämä oli iso sidottu kukkakimppu. Olisi tehnyt mieli kysyä, kuinka paljon maksavat ruusut ja tulppaanit, joita myytiin yksittäin, mutta emme tienneet, mitä ne ovat turkiksi. Katsoin kotona sanakirjasta ja menen seuraavalla kerralla valmistautuneena kukkakauppaan ja ostan ruusuja ”gül” tai tulppaaneja ”lale”, ”lütfen!”. Ehkä ostan seuraavaksi juuri tulppaaneja, koska tulppaani on Turkin kansalliskukka – vaikka se yleensä liitetäänkin Hollantiin

Vuokrasimme nykyisen asuntomme kalustettuna. Kalusteisiin kuuluvat myös matot, ”halılar”. Koska asunnossamme oli tehty vain turkkilainen perussiivous, siihen ei kuulunut muun muassa mattojen pesua. Meinasin laittaa matot kääröksi ja varastoon, kunnes huomasin, että olohuoneen ja ruokahuoneen suurissa matoissahan oli tyylitellyt tulppaanit! Soitimme mattopesulaan ja pojat kävivät hakemassa matot pesuun. Nyt meillä on puhtaat kansalliskukkamatot kotonamme.

WP_20160125_001

Tulppaanien syntyperää ei tiedetä tarkasti, mutta ne ovat kasvaneet alun perin jossain päin Keski-Aasiaa ja Turkin alueella niitä on viljelty jostain 1000-luvusta saakka. Historian kirjat kertovat, että 1500-luvulla ottomaanit lähettivät tulppaanien sipuleita rahtialuksella Hollantiin. Historian kirjojen mukaan antwerpeniläinen kauppias luuli niitä turkkilaisiksi sipuleiksi ja teki niistä muhennosta. Lasti oli kuitenkin aika suuri, joten hän istutti loput puutarhaansa. Kauppias yllättyi aikalailla, kun seuraavana keväänä hänen pihamaalleen alkoi ilmestyä outoja kukkia. Toisen historian kirjan mukaan ensimmäisenä puutarhatulppaanin toi Eurooppaan vuonna 1554 Turkin wieniläinen lähettiläs De Busbecq, joka osti tulppaaninmukuloita matkaltaan Konstantinopolista ja istutti ne puutarhaansa.

Joka tapauksessa juuri hollantilaiset hurahtivat täysin tulppaaneihin. Alussa ne olivat vain ylellisyyskukkia, mutta pikkuhiljaa tulppaanivimma levisi myös muihin yhteiskuntakerroksiin. Ja kävi niin kuin aina markkinoille: kaupan kiihtyessä markkinat ylikuumenevat. Sanotaan, että yksi tulppaanin sipuli oli joskus arvokkaampi kuin Rembrandtin maalaus! Tulppaanipörssin kaatumista pidetään Euroopan ensimmäisenä tunnettuna talouskuplan puhkeamisena.