Alkukesä on täällä!

Olimme pääsiäisen ja sitä seuraavan viikon Suomessa. Sinä aikana oli Ankaraan tullut alkukesä! Puistossa ovat koivut jo saaneet hiirenkorvia ja koko laakso näyttää niin kauniin alkukesän vaaleanvihreältä. Lämpöä oli eilen  auton mittarissa 26 ja tänään oma mittarimme kotona näyttää varjossa 20. Vaikka Ankara arvaamaton säiden suhteen onkin, takatalven todennäköisyys on pudonnut jo 8 prosenttiin.

IMG_5150.JPG

Tällaiset kelit ovat lomakelejä: parhaita kesälomakelejä Suomessa ja parhaita talvilomakelejä Thaimaassa! Ja minä istun ja makaan sisällä flunssa kourissa, vaikka pitäisi nöyränä ja nopeana rientää ulos luontoon.

Kesän tulo näky myös kaupoissa. Jo maaliskuulla tuli kauppoihin Antalyan mansikoita, joita myytiin kaupoissa 7,95 TL kilo. Hinta tuntui ensimmäisiksi mansikoiksi kohtuulliselta – joutuuhan Suomessa maksamaan vastaavasta saman verran euroissa. Oikean kevään tuleminen näkyy myös mansikoiden hinnassa: ne olivat laskeneet Suomen loman aikana lähikaupassa 2,95 TL:aan. Laitoimme ison kasan niitä pakkaseen.

Turkin hedelmä- ja marjasatojen huippukaudet ovat vielä meille vähän arvoitus. Toisaalta Turkki on niin suuri maa, että täällä voi olettaa saavansa aika lailla ympäri vuoden eri aikoina eri paikoista jotain hedelmiä ja/tai marjoja. Turkki jaetaan yhdeksään kasvualueeseen. Subtrooppiset ja trooppiset hedelmät kasvavat luonnollisestikin lähinnä Etelä-Turkissa, kun taas pohjoisessa viihtyvät paremmin esimerkiksi sitrushedelmät.

Maassa kasvavia ”suomalaistyyppisiä” marjoja löytyy tuskin kovinkaan montaa lajia, koska turkin opettajani Bangkokissa ei tiennyt muille marjoille kuin mansikalle nimeäkään. Nimiä ei kuulemma kielessä ole, koska Turkissa ei kasva marjoja eikä marjojen nimiä siis tarvita. Eikä itse sanaa ”marjakaan”, vaan sekä marjat että hedelmät voidaan sisällyttää sanaan ”meyveler”.

Ehkä juuri niille marjoille ei nimeä löydy, joita kysyin, mutta Turkista löytyy kuitenkin 85 erilaista meyveleriä… Täällä kasvaa ainakin jujube-marjoja, kirsikoita, vadelmia sekä musta- ja punaviinimarjoja. Hedelmistä olemme tutustuneet ja ihastuneet jo sitruunoihin, appelsiineihin, mandariineihin, omenoihin (joita Turkista löytyy yli 600 eri lajiketta!), granaattiomenoihin (joita en enää koskaan osta kuorimattomina), päärynöihin, kiiveihin, viikunoihin ja aprikooseihin (tosin kuivattuina tähän aikaan vuodesta), viinirypäleisiin, persikoihin ja oliiveihin (ovatko ne öljymarjoja vai oliivipuun hedelmiä?) ja erilaisiin pähkinöihin. Tuoreena on paikallisia meyvelereitä odotettavissa vielä ainakin meloneja, vesimeloneja, luumuja sekä päärynän sukuisia mispelejä ja kvitteneitä. Viimeisimpiä kasvattivat jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset, jotka omistivat ne Venukselle ja Afroditelle eli ne ovat rakkauden ja hedelmällisyyden symboleja.

IMG_5153Suomen loman aikana piti asuntomme vuokranantajan remontoida terassin lattia ja korjata terassin ovet, jotka valskaavat. Ei ollut kuitenkaan syystä tai toisesta onnistunut, ja omistaja oli päättänyt siirtää remontin siihen, kunnes olemme itse kotona. Harmittavaa, sillä remontti siirtyi nyt loppuviikolle ja alkuviikolle – viikonlopun terassi on kuivumassa. Grillikauden aukaisu saa siis vielä odottaa, vaikka testasimmekin vanhan sähkögrillimme illemmalla. Sitä ei kuitenkaan varsinaiseksi grillaamiseksi lasketa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s