Nykyaikana on helppo seurata, mitä muissa maissa tapahtuu. Media ja puskaradiot pitävät siitä huolen. Tapahtumien seuraaminen on myös hyvä juttu. Se ikään kuin osaltaan pitää globaalia check-and-balance-tunnetta yllä: ainakaan kaikki ihmiset kaikkialla eivät voi toisten selän takana tehdä ihan mitä lystäävät toisillensa.

Jotkut meistä eivät pitäydy pelkässä muiden maiden tapahtumien seuraamisessa, vaan tarttuvat toisinaan puhelimiinsa tai laittavat kätösensä näppäimistöillensä, jos tuntevat akuuttia tarvetta kommentoida noita tapahtumia. Tulevat toisinaan siis itse osaksi mediaa ja puskaradiota. Osa ehkä soittelee ystävälleen tai kirjoittelee vain päiväkirjamielessä, mutta osa meistä varmasti uskoo, että mielipiteemme noista muiden maiden tapahtumista ovat tärkeitä ja kiinnostavat laajemminkin ja että voimme jollakin tavalla jopa vaikuttaa tapahtumien kulkuun siinä muussa maassa. Esimerkiksi muuttaa tapahtumien kulkua sellaiseen suuntaan, jonka itse koemme “hyväksi” tai jopa “paremmaksi” joko maalle tai ainakin niille ihmisille, joita tuo tapahtuma läheisesti koskettaa. Toisinaan perustamme mielipiteemme käytettävissä oleville “faktoille”, toisinaan oletuksillemme tai uskomuksillemme noista “faktoista”. Näin kävi muun muassa Turkin perustuslakituomioistuimen heinäkuiselle päätökselle.

On hyvä, että muiden maiden kansalaiset ja päättäjät seuraavat tiiviisti myös Turkin tapahtumia. Turkin tapahtumilla tai tapahtumattomilla saattaa hyvinkin turkkilaisten lisäksi olla suora vaikutus myös muiden maiden tapahtumiin ja muiden maiden kansalaisille. Myös esimerkiksi itävaltalaisille, ruotsalaisille ja suomalaisille.

Itävallassa media uutisoi tällä viikolla seuraavasti: ”Turkki sallii alle 15-vuotiaiden lasten seksuaalisen hyväksikäytön”. Ruotsin ulkoministeri Wallström jakoi edellisen Twitteri-tilillään, mistä johtuen  Ankara ja Tukholma ajautuivat median mukaan kriisiin. Nuo pääkaupungit viittaavat varmaankin molempien maiden päättäjiin (vaiko pelkästään ulkoministereihin?), koska sekä Ankara että Tukholmahan ovat maantieteellisiä ja juridisia paikkoja ja olemassa enemmänkin ikäänkuin paperilla ja mielikuvissamme. Ne eivät siis voi mitenkään ajautua keskenään kriisiin.

Helsinki ei onneksi ehtinyt kriisiytyä Ankaran kanssa, vaikka sama aihe uutisiin ja netin keskustelupalstoille Suomessakin levisi. Muun muassa Savon Sanomissa julkaistiin artikkeli otsikolla “Turkki lakkauttaa lasten seksisuhteiden suojaikärajan”. Lähteinään Savon Sanomien toimittaja oli käyttänyt englanninkielistä Hürriyet daily news -lehteä ja paria ruotsalaislehteä. Suomenkielisessä netissä samaa asiaa kommentoitiin muun muassa seuraavasti: “Näin se muslimisaatio etenee Euroopassa” ja “… 12 -vuotiaista tulee vapaata riistaa…”. Ilta-Sanomat sentään laittoi ensimmäisen otsikkonsa kysymyksen muotoon: “Salliiko Turkki lapsiseksin?” ja vastasi itselleen ja Suomen kansalle kirjoittamalla uuden artikkelin parin päivän päästä otsikolla: “Turkki kiistää sallineensa seksin 15-vuotiaiden kanssa”. Myös Hesari otsikoi näin: “Turkki: Seksi alle 15-vuotiaiden kanssa edelleen rangaistavaa”.

Mielipiteitä voi ja saa esittää, mutta kannattaisi aina tarkistaa tietonsa, ennen kuin mielipiteistään tekee julkisia, ja ennen kuin niitä alkaa perustella asioilla, joita kutsuu “faktoiksi”. Erityisesti, jos sattuu olemaan jonkun toisen maan ministeri, jolla luulisi olevan keinot ja väylät saada käsiinsä tietoa muista maista.

Koko kriisihän lähti liikkeelle siitä, että Turkin perustuslakituomioistuin oli vastaanottanut valituksen Samsunin provinssin paikallistuomioistuimelta. Valituksessa todettiin, että nykyisen rikoslain määräävät tuomiot eivät ole missään suhteessa tilanteeseen, jossa kaksi 15-vuotiasta lasta oli jäänyt kiinni keskinäisestä seksisuhteestaan. Turkin nykyisen lain mukaan kaikki seksuaalinen kanssakäyminen 15-vuotiaiden tai sitä nuorempien kanssa tulkitaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, joka on rangaistavaa. Seksuaalisen hyväksikäytön tuomio on 8-15 vuotta vankeutta. Jos seksuaalinen kanssakäyminen taas tulkittaisi raiskaukseksi, rangaistus olisi minimissään 16 vuotta vankeutta. Kuka Samsunin tapauksessa siis tuomitaan, millä verukkeella ja miten kauaksi aikaa?

Perustuslakituomioistuin teki päätöksen ja antoi parlamentille kehotuksen muuttaa seksuaalirangaistusta koskevaa rikoslakia ensi vuoden tammikuun 13. päivään mennessä. Päätös tehtiin jo heinäkuussa ja se julkistettiin 13.7., mutta Turkista tuli tuohon aikaa Itävallalle, Ruotsille ja Suomellekin muuta uutisoitavaa… Parlamentille annettiin aikaa siis puoli vuotta.

Perustuslakituomioistuin myös kehotti tammikuuhun saakka noudattamaan vanhaa lakia. Päätös oli vaikea Turkin perustuslakituomioistuimellekin: se teki päätöksensä äänin 6-7. Tuomioistuin  perustelee päätöstään sillä, ettei nykyinen 15 vuoden ikäraja erottele riittävän tarkasti eri ikäryhmien kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä seksuaalisen kanssakäymisensä suhteen. Kaikki tämä sekä Ankara-Tukholma -kriisi on uutisoitu erillisinä artikkeleina Hürriyet daily newsissä, josta suomalainenkin media on “faktansa” hakenut. Nettikeskustelijoista iso osa näyttää perustavan mielipiteensä enemmän mutuun. Se on turvallista, eikä siihen voi aina väittää vastaankaan: kun musta ihan oikeesti tuntuu…

Sen sijaan, että uutisoisi seksisuhteiden suojaikärajan poistamisesta, Hürriyet daily news kertoo, että Turkin hallituksen mukaan uuteen lakiin on tulossa muutoksina ainakin, että ”jos epäilty on yhtä nuori kuin uhri…” ja “jos yhdyntä tapahtuu yhteisellä suostumuksella…” – tai jotain vastaavaa. Myös rangaistuksiin on kuulemma tulossa muutoksia, joissa otetaan paremmin huomioon sekä epäillyn että uhrin ikä. Erityinen rajapyykki on suunnitteilla 15 vuoden sijasta 12 ikävuoden kohdalle. Tästä siis tuo valtava kohu ja kriisi.

Ankara-Tukholma -kriisiin on tuonut osansa myös Ruotsin pääministeri Lövfen, joka on antanut medialle lausunnon, jonka mukaan tuomioistuimen päätös on hänestä “huolestuttava” ja että hän pelkää, että on olemassa riski, että tällä päätöksellä “lapsilta otetaan pois oikeuksia”. Oikeuksien kaventaminen kuulostaa tietysti huolestuttavalta, mutta erityisen huolestuttavalta minusta kuulostaa Ilta-Sanomien käännös Turkin perustuslakituomioistuimen päätöksestä. Sen mukaan lain voimaantulon jälkeen Turkissa ”seksisuhteesta 12–15-vuotiaan kanssa ei joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos lapsi ymmärtää seksuaalisen kanssakäymisen merkityksen ja on siihen suostuvainen”. Tämähän olisi katastrofi! Sama lehti kirjoittaa, että lapsimorsiamet ovat Istanbulin naisjärjestön koordinaattorin Moroglun mukaan jo nyt valtava ongelma Turkissa. Heitä on Moroglun arvion mukaan peräti 3,5 miljoonaa. Aikaisemman arvion mukaan Turkissa vuosittain solmituista liitoista jopa 30–40 prosenttia on liittoja, joissa morsian on alaikäinen. Vaikka luvut pitävät onneksi sisällään myös yli 15-vuotiaita (Turkissakin täysi-ikäisyyden raja on 18), ovat ne aika hurjia näin länsimaisen lukijan silmissä. (Turkissa on reilut 75 miljoonaa asukasta.)

Niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut, vasta käytäntö ja tulevaisuus näyttävät, miten tällä hetkellä käytettävissä olevat “faktat” elävässä elämässä toimivat. Useat turkkilaisten järjestöjen jäsenet ja aktivistitkin ovat epäileviä ja he ovat ilmoittaneet yrittävänsä kaataa tuomioistuimen päätöksen. Pelko on sama kuin muissa maissa: päätöksen pelätään johtavan entistä useampiin lapsiavioliittoihin.

Mainittakoon nyt siis vielä, että lakia ei ole muutettu, vaan se on valmisteilla ja sen lopullinen sanamuoto on nähtävänä vasta 13.1.2017. Sen enempää itävaltalaiset, ruotsalaiset kuin suomalaisetkaan päättäjät, puhumattakaan sanomalehtien toimittajista, nettikeskustelijoista ja bloggaajista, eivät voi tietää, millainen laki tulee olemaan.

Joka tapauksessa lopputulemalle on toivottavasti hyvä, että asia on saanut mediajulkisuutta, mikä on tavallaan pakottanut Turkin viranomaiset tarkentamaan perustuslakituomioistuimen päätöstä ja eritoten sen englanninkielistä käännöstä. Hürriyet daily news kertoi tänään, että seksuaalirikoksista annettavia rangaistuksia tullaan uudessa laissa entisestään koventamaan, erityisesti niitä, jotka kohdistuvat alle 12-vuotiaisiin lapsiin. Tämä ainakin vaikuttaa hyvältä suunnalta.

Jotenkin tulee tästä kriisistä mieleen ”valkoisen miehen taakka”, tuo imperialistien johtotähti. Erityisesti turkkilaisille siviilikansalaisille maan jatkuva negatiivinen uutisoiminen ja mollaaminen on kaiken stressin, ahdistuksen ja pelon ja keskellä äärettömän uuvuttavaa.