Loppusyksyn alkua

En ole koskaan ollut syksyihminen – jos sellaisia nyt sitten on olemassakaan. Suomessa asuessani en koskaan pitänyt syksystä. Paitsi kouluikäisenä, koska koulu jatkui ja sai taas tavata kavereitaan pitkän kesäloman jälkeen. Lisäksi liikuntatunneilla pelattiin syksyisin ulkona pallopelejä ja juostiin metsässä pururadalla. Tykkäsi!

Kouluajoista on kuitenkin jo aikaa. Aikuisiällä oli ensimmäisten kylmien ilmojen tullessa aina ensimmäisenä mielessä, että oi ei, talvi on tulossa! Kylmää, pimeää ja pakkasta kuukausiksi edessä! Ei tykkää! Syksyn kaunis ruskakin oli niin jokavuotinen tapahtuma, ettei siitä osannut kovasti edes iloita. Luonto nyt vaan muuttui vihreästä vähäksi aikaa puna-oranssi-kelta-ruskeaksi.

Bangkokissa asuessamme monet äidit kiittivät syksyisin onneaan, että pääsivät ”sairaan pitkästä kurahaalariajasta”. Itse en muista kurahaalareita pojillemme pukeneeni kovinkaan montaa kertaa Suomessa asuessamme. Kurahaalarit vaihtuivat pohjoisessa melkoisen äkkiä toppahaalareihin, ainakin vielä 1990-luvulla.

Toistaiseksi Ankaran syksy on ollut kovin lempeä. Syyskuun lopulla alkoivat yöt viiletä, vaikka päivisin saimme vielä aurinkoa ja lämmintä. Lokakuun aikana aamulämpötilat putosivat +15 asteesta lähelle nollaa. Näin marraskuun alkuaamuina olemme olleet aamuisin jo pari astetta pakkasen puolella.

Aloittelin syksyyn valmistautumisen jo syyskuun vilpoisten öiden säikyttämänä napsimalla yrttitarhastamme loput yrtit kuivumaan, vaikka päivälämpötilat olivat vielä tuolloin reippaat 20 astetta. Terassikukat ovat syysastereita lukuun ottamatta jo kukintansa kukkineet, jokunen ruusu vielä sinnittelee. Pari viikkoa sitten ostimme kuihtuneiden tilalle syyskasveja: kanervoita ja havupensaita. Bougainvilleamme jaksoi hienosti ensimmäiset pakkasyöt etuterassillamme, mutta eilen leikkasin siitä oksat ja siirsin sen turvaan eteiseemme. Pelargoniat ovat vielä ulkona vihreinä ja osa vielä kukkiikin.

Viime viikolla alkoi viilentyä kunnolla sekä yöllä että päivällä. Lämpötilojen putoaminen näkyy tietysti luonnossa täälläkin. Ruskavärejä hohtaa puissa ja pensaissa, osa maassakin. Saa nähdä, millainen syksy ja alkutalvi Ankaraan tulee. Varsinaiset talvikuukaudethan ovat joulukuusta maaliskuulle. Ja kuten useamman kerran on jo tullut kirjoitettua: talvesta on täällä odotettavissa usein kylmä ja arvaamaton.

Lämmöt on kotona laitettu päälle jo viime kuussa. Olen käynyt jo kaksi kertaa täyttämässä kaasukorttimme postissa. Viimeksi tänään, kun mittarimme näytti ”kredi az” eli vähän ”luottoa”, jota kaasukorttiin siis ladataan. Edellisellä kerralla sain ladata kortin vain 250 liiralla, tänään 300 liiralla. Oletettavasti menossa on joku syksyinen kaasusäästökampanja-aika. Talvella kortin sai ladata vaikka 500 liiralla. Yritin sitä tänäänkin, mutta virkailija sanoi kortin saldon tarkistettuaan, että 300 on maksimi… Sillä mennään siis seuraavaan täyttöön asti. Säätiedotus lupaili Ankaraan loppuviikosta jälleen lämpenevää ja ensi viikolla ainakin jokusen 20-asteen päivälämpötilan, joten kaasua ei pitäisi mahdottomasti kulua.

Kävin tämän viikon keskiviikkona hakemassa uuden passini lähetystöstämme, ja joidenkin autojen katolla näytti olevan hienoinen lumipeite. Olivat lie lähteneet töihin Oranista tai muilta korkeilta alueilta. Meillä tuli tiistai-iltana hiukan räntää, joka muuttui melkein heti vedeksi. Siitä ei auton katoille jälkiä aamuksi jäänyt.

Syksyn tulo näkyy tietysti myös kaupoissa, joista on syyskuusta saakka saanut kesän satoa: hedelmiä, marjoja, vihanneksia, salaatteja… Ayrancın torilta olemme hakeneet niitä luomutuotteina, kaupoistamme luomua harvoin saa. Suomessa luomuja emme juuri katsele, mutta ainakin latteleidien ja median mukaan Turkissa käytetään huomattavasti enemmän torjunta-aineita ja täällä tuoretuotteita ei tarkasteta samalla lailla kuin Euroopassa. Jos mahdollista, päädymme siis täällä usein luomuun.

Tämän vuoden EU-raportin* mukaan Turkissa ei luomuviljely ole kovin organisoitua eikä valvottua. Lisäksi lainsäädännöistä huolimatta muun muassa kasvihuoneissa on parannettavaa ja EU-standardeihin nähden tutkituissa kasvituotteissa oli liikaa torjunta-aineiden jäämiä. Kanaa latteleideistä ei syö kovinkaan moni, sillä kanat kuulemma ”pumpataan” täällä antibiooteilla. Meilläkin on jääkaapissa yleensä oraganik tavukia eli luomukanaa tai hindiä eli kalkkunaa. Lammasta ja nautaa emme luomuna ole löytäneet kuin tukkukaupasta – kassalla tuolle luomulihalle ei kuitenkaan löytynyt hintaa, joten sekin jäi kauppaan.

Kimg_6807oska lähialueemme luomutori on avoinna vain sunnuntaisin, ostelemme viikolla tuoreruokamme normaaleista ruokakaupoistamme. Eilen hain Çağdaşista pari hurmaa eli persimonia, yhden narin eli granaattiomenan ja yhden aivanin, jolle en edes tiedä suomalaista nimeä. Tänään ostin Migrosista pussin sitruunoita ja toisen appelsiineja aamujuomaamme varten.

Tieto ja varovaisuus on hyvä olla olemassa, mutta turha pelko jättää monista nautinnoista paitsi. Kaikki kuorelliset ruuat kuorimme, kuorineen syötävät pesemme hyvin – ja sitten nautimme niistä! Ehkä syksy on sittenkin mukavaa aikaa!

*file:///C:/Users/Kaisan/Downloads/2016-8784%20Final%20MR.pdf

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s