Tämän aamun Hürriet daily newsissä lainattiin Turkin metsä- ja vesiministeriä Forestry Veysel Eroğlua. Hänellä oli tärkeä viesti turkkilaisille, erityisesti Turkin naisille ja lapsille.

Eroğlu on pari päivää sitten Mustanmeren Amasyassa kehottanut turkkilaisia äitejä muuttamaan iltarutiineitaan ja toivottamaan hyvää yötä lapsilleen uudella tavalla. Tavallisten iltasatujen ja iltalaulujensa sijasta äitien tulisi painottaa hallituksen vuoden 2071 tavoitteita. Äitien ei tule enää lauleskella joutavia ja sanoa: ”Nuku hyvin ja kasva isoksi, kultaseni”, vaan painokkaasti ilmaista: ”Nuku ja kasva, poikani, tavoite on vuodessa 2071. Sinä ja sinun sukupolvesi laitatte Suur-Turkin askelmerkit käytäntöön”.

Turkkilaisilla naisilla on Eroğlu mukaan nyt ”missio”. Eli, jos jollakulla äidillä puuttui lastenkasvatuksestaan missio, metsä- ja vesiministeri tarjoaa sen äideille nyt jopa pedagogisella vinkillä. Iltasatuikäiset lapsukaiset tulevat äitien muuttuneiden iltarutiinien avulla pikkuhiljaa muuttamaan Turkin globaaliksi voimaksi vuoteen 2071 mennessä – joka on Manzikertin taistelun 1000-vuotisjuhlavuosi.

Myös nuorisolle Eroğlu antoi mission, joka on tosin vain välitavoite matkalla Suur-Turkiksi. Vuosi 2053 tulee olemaan osmanien Konstantinopolin (Istanbulin) valloituksen 600-vuotisjuhlavuosi. Tuolloin nuoriso tulee johtamaan Turkin askelta lähemmäksi lopullista määränpäätä (eli Suur-Turkkia ja vuotta 2071). Kuinka välitavoite saavutetaan, ministeri ei antanut pedagogisia neuvoja, mutta ehkä niitä on tulossa myöhemmin. Aikaa ainakin on runsaasti.

Tuo välietappijuhlavuosi viittaa siis vuoteen 1453, jolloin osmanit Mehmet II:n johdolla valloittivat ja turkkilaistivat Konstantinopolin. Länsimaissa tapahtumaa kutsuttiin Konstantinopolin hävitykseksi. Ja sitähän se käytännössä olikin. Valloitukseen päättyi Bysantin 1000-vuotinen kulttuuri kertaheitolla. Ja alkoi osmanien valtakausi, joka päättyi vasta Turkin itsenäistymiseen vuonna 1923.

Tapahtumaa kuvaavat muun muassa Orhan Pamuk teoksessaan Istanbul, muistot ja kaupunki (2010. Tammi. Keltainen pokkari) ja Mika Waltarimme historiallisessa teoksessaan Johannes Angelos (Hänen päiväkirjansa Konstantinopolin valloituksesta v. 1453 Kristuksen maailmanajan päättyessä).

Vuonna 1953, kun Turkissa juhlittiin Konstantinopolin valloituksen 500-vuotisjuhlaa, silloinen presidentti Celal Bayar ja pääministeri Adnan Menderes eivät osallistuneet juhlintaan. He eivät halunneet suututtaa länsimaisia ystäviään. Ajat olivat toiset.

Lopullinen tavoite taas viittaa Manzikertin taisteluun, joka käytiin Bysantin valtakunnan ja seldžukkien välillä vuonna 1071. Seldžukithan olivat nuo ensimmäinen turkinsukuinen kansa, joka levittäytyi Anatoliaan. Seldžukit tuhosivat taistelussa sulttaaninsa Alp Arslanin johdolla Bysantin joukot. Tappion seurauksena Bysantin valtakunnan vakaa ja voittamaton kuva särkyi, ja seuraavina vuosina seldžukit valtasivat Bysantilta melkein koko Vähä-Aasian.

Eli symbolisia tapahtumia ja vuosia on valittu Suur-Turkin projektille. Kovin sotaiselta kuitenkin kuulostavat tämän mission pohjat turkkilaisille naisille ja lapsille osoitettuna.