Kävimme eilen erään ystäväni luona mattokutsuilla. Göremeläisen Dowrey-kaupan mattokauppiaat olivat matkustaneet Ankaraan mattojaan kauppaamaan, koska turistipulasta kärsivässä Göremessä ei kauppa tällä hetkellä kannata. Tarjolla oli myös valikoima ihania juustoja ja viinejä, joista nautiskelimme mattojen katselun lomassa.

Myynnissä oli haleja, kilimejä, sumakkeja ja cicimejä. Halıt ja kilimit olivat niminä meille ennestään tuttuja. Kilimit ovat kudottuja mattoja, joita uskotaan Turkissa ensimmäisen kerran kudotun jo 7000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Halı puolestaan on solmittu matto, joita alueen nomadien uskotaan alkaneen kutoa 8. tai 9. vuosisadalla. Villalangasta solmittuja mattoja käytettiin paitsi mattoina, myös seinäkoristeina. Käsinkudotut matot ovat nykyään harvinaista taidetta. Yhden maton valmistukseen käsin voi kulua useita vuosia. Göremeläisiltä opimme, että sumakit ovat kilimin tapaisia, ilman kuvioiden reunalla olevia aukkoja ja paksumpia. Opimme myös, että cicimit ovat suuria nomadien kutomia mattoja, jotka on tehty kahdesta suorakaiteenmuotoisesta kappaleesta, jotka on neulottu keskeltä yhteen.

Mattokauppiaat valottivat jokaisen vanhan maton taustaa, joka heillä oli myynnissä. Jokaisella matolla on oma tarinansa kerrottavana. Kauppiaiden tarinat olivat lähinnä lyhykäisiä kuvauksia alueesta, jossa matto on kudottu sekä maton kuvioinnista, mutta netistä löytyi ihana kokonainen tarina eräästä matosta:

Yürük-heimon päällikkö näki vastakudotun kilimin erään teltan edessä. Aikansa kilimiä katseltuaan päällikkö kutsutti luokseen kilimin kutoneen tytön isän. Päällikkö kysyi isältä: ”Sinulla on tytär, eikö niin?”

”Kyllä”, vastasi isä. “Uskoakseni haluat naittaa tyttäresi jollekulle, jolle hän ei halua vaimoksi”, jatkoi päällikkö, “sillä hänen sydämensä kuuluu toiselle”.

Isä oli ensi kovin ihmeissään päällikön sanoista, mutta sitten hän puuskahti puhumaan: ”Se on totta, sillä olen köyhä mies ja mies, joka haluaa naida tyttäreni on rikas, joten lupasin hänelle tyttäreni käden. Tyttäreni on kuitenkin menettänyt sydämensä köyhälle nuorelle miehelle… mutta kuinka voitte tietää tämän?”

Päällikkö osoitti maassa olevaa kilimiä ja kysyi: ”Eikös tyttärenne kutonutkin tämän kilimin?” ”Kyllä hän kutoi”, vastasi isä, johon päällikkö vastasi: “Tiedän tämän kielestä, jota tyttärenne kutoma kilim puhuu… Annan sinulle hevosen ja kamelin. Mene ja naita tyttäresi sille, jota hän rakastaa. AI niin! Ja kerro tyttärellesi, että kilim on kauniisti kudottu, mutta hänen kannattaisi käyttää vähän vähemmän vihreää punaisen vieressä. Olin vähällä tulkita väärin”.

(Tarina Mehmet Onderin artikkelista ”Anadolu’da Kilimler de Konusur, ” Turkiye Is Bankasin ”Kultur ve Sanat”, 11, 1999, Ankara, Turkki)

Mattojen kieli todellakin sisältää symboleja, kuvioita ja geometriaa, joita harjaantunut silmä osaa lukea. Mattoja kutovat perinteisesti naiset,  joista jokainen kutoo tai solmii mattoon oman tarinansa. Kuvioina voi olla esimerkiksi nainen kädet lanteilla, silmäkuvioita pahaa katsetta torjumaan, skorpioneja hyvää onnea tuomaan, suden suita karjaa suojelemaan ja erilaisia amuletteja.

Osa göremeläisten myynnissä olevista matoista oli jopa 100 vuotta vanhoja, osa vanhojen mallien uudempaa tuotantoa. Mattojen materiaaleina ovat lampaan, vuohen tai kamelin villa, silkki ja puuvilla. Villaa ja silkkiä käytetään pääasiassa maton nukan solmimiseen, puuvillaa taas loimilankojen materiaalina. Ostimme itsellemme vanhan turkkilaisen villakilimin, vanhan armenialais-azerbaistanilaisen villasumakin ja uuden turkkilaisen villakilimin.

Suuri osa göremeläisten mattokauppiaiden tuotteista oli kotoisin Kappadokiasta, mutta heillä oli mukanaan myös persialaisia ja afganistanilaisisa mattoja. Turkkilaiset matot ovat karkeampia kuin maailman parhaimpina mattoina pidetyt persialaiset, ja niiden solmutyyppi on aina gördes, joka on helpompi solmia paksumpiin mattoihin.