Kävimme taas tällä viikolla Mamakin yläkoulussa kirjastoporukan kanssa. Muutamat koulun oppilaat halusivat harjoitella kanssani englantia: “Where do you come from?” “How are you?” “You like Turkey?” ja sitten… “You know, Holland… kötü (paha), very kötü?” “You from Holland?” “No, I told you, from Finland. But I don’t think Holland is very bad”. “Yes, very bad, very bad… We in savaşda (sodassa)… Holland, Turkey (yksi pojista laittoi etusormensa koukkuotteeseen ja puristi kätensä nyrkkiin) you understand? Savaş! They sell us köpek (koira) meat! Look… this (ja näyttää reittään)… they sell, köpek! You understand?” “Yes , I understand but I don’t believe. I know you have problems but I don’t believe they sell you dog meat”. “You from Finland? Your country perfect! Holland very bad!” ”How do you know? Have you been in Finland? Have you been in Holland?” “No, no, we know…”

Tilanne oli itse asiassa kaikessa absurdiudessaan aika järkyttävä. Oppilaat olivat kaikki noin 13-14-vuotiaita poikia. Heidän väitteidensä takana oli tietysti Turkin ja Hollannin välillä parasta aikaa vallitseva kiista, jonka varsinainen syy löytyy Turkin valtaapitävän puolueen perustuslakimuutosehdotuksesta (josta bloggailin helmikuussa) ja Turkin tulevasta kansanäänestyksestä. Mistä tuo koiranliha on mukaan tullut, siitä minulla edelleenkään ole aavistustakaan. Mutta Turkin poliitikkojen puheista päätellen kyse todellakin on sotatilasta, jota ainakin kovasti koitetaan saada aikaan.

Viimeisimpien gallupien mukaan valtapuolue olisi häviämässä kansanäänestyksen eli presidentti ei saisikaan lähes määrätöntä määräysvaltaa maassa, kuten muutoksessa on kaavailtu. Turkin ulkopuolella asuu valtava määrä turkkilaista, jopa niin paljon, että ulkoturkkilaisten äänet saattavat ratkaista vaalit. Noiden ihmisten äänet on siis kalastettava – vaikka niiden hinta näyttääkin tuleva maalle kalliiksi. Yksistään Hollanissa asuu on noin 400 000 turkkilaista, Saksassa heitä on jo 2,7 miljoonaa – he näkyvät äänestysprosenteissa Turkinkin kokoisessa maassa.

Turkin hallituksen jäsenet syyttävät puheissaan ja haastatteluissaan ainakin Merkeliä ja hollantilaisia ja Hollantia “fasisteiksi” ja “uusnatseiksi”. Samaan nippuun niputetaan välillä EU-ministerit ja kaikki muutkin EU-maat. Hollanti on kuitenkin nostettu suurimmaksi syntipukiksi. Istanbulin taksikuskit ovat ilmoittaneet, etteivät he ota hollantilaisia turisteja kyytiinsä ennen kuin Hollanti pyytää virallisesti anteeksi. Myös turkkilais-hollantilainen ystävyysryhmä Turkin parlamentissa on päätetty lopettaa. Valtapuolueen jäsenet ovat jo sanoneet itsensä irti siitä, eivätkä kuulemma tule takaisin ennen kuin Hollanti on pyytänyt anteeksi. Mitä Hollannin pitäisi tarkkaan ottaen pyytää Turkilta anteeksi?

Ymmärtääkseni Turkin ulkoministeri halusi matkustaa Hollantiin kampanjoimaan perustuslakimuutoksen puolesta. Tarkoitus oli järjestää tapahtuma hollanninturkkilaisille, noille potentiaaliselle 400 000 äänestäjälle (joilla oletettavasti on edelleen myös Turkin kansalaisuus). Hollanti epäsi ministerin pyynnön. Hollannissa oli tulossa omat vaalit, joissa ainakin gallupien mukaan äärioikeisto oli vahvoilla. Muun muassa turvallisuussyistä Hollanti ei kaivannut maahan muita poliittisia kampanjoita juuri nyt.

Turkki ei kuitenkaan halunnut siirtää aiottua tapahtumaa, vaan, kiellosta huolimatta, Turkin ulkoministeri lähti matkaan kohti Hollantia. Perillä Hollannin viranomaiset epäsivät ulkoministeriltä luvan laskeutua maahan. Turkin perheministeri koitti toista keinoa: hän koitti päästä Hollantiin Saksan kautta, päämääränään Rotterdam ja siellä Turkin konsulaatti. Hollannin viranomaiset kuitenkin pysäyttivät ajoneuvon, estivät kuljettajaa ajamasta Turkin konsulaattiin ja hajoittivat voimakeinoja käyttäen hollanninturkkilaisten järjestämän mielenosoituksen konsulaatin edessä.

Anteeksi pitäisi siis pytää a) ulkoministerin koneen laskeutumisluvan epäämistä, b) perheministerin auton konsulaattiin pääsemisen estämistä, c) turkkilaisten mielenosoituksen hajoittamista voimakeinoin. Sikäli erikoinen tilanne, että Turkin vaalilaki kieltää ulkomailla käytävän poliittisen kampanjoinnin…

Myös Saksa on kieltänyt Turkin poliitikkoja järjestämästä poliittisia kampanjoita Turkin perustuslakimuutoksen puolesta maassaan, päätöksen kieltää tai siirtää päätöstään tekivät myös Itävalta, Tanska, Ruotsi ja Sveitsi. Turkin tulkinnan mukaan kyse on fasismista ja neo-natsismista, turkofobiasta ja islamofobiasta. Osa EU:sta ei valitettavasti voi kestää Turkin viimeaikaista nousua, Saksa ylimpänä. Turkin mukaan maista ainakin Saksa tukee terrorismia, Hollanti taas on fasismin pääkaupunki, joka hallitsee etniset murhat (presidentti on viitannut  Srebrenican 8000 bosnialaisen massamurhaan 1995, minkä Hollannin YK-pataljoona epäonnistui estämään. Murhatut ovat Bosnian muslimeja).

Kaikille ei tunnu riittävän tuo anteeksiantokaan. Presidentin kehotuksesta Istanbulin kunta on päättänyt yksimielisesti sanoa sisarkaupunkisuhteen irti Rotterdamin kanssa, koska tuollaisten ihmisten kanssa ei voi pitää mitään sisarsuhteita yllä. Aika surkuhupaisaa Turkin poliittisten argumenttien valossa, koska nimenomaan vanhat natsit tuhosivat toisen maailmansodan aikana Rotterdamin kaupungin, ja sen nykyinen kaupunginjohtaja on syntyjään marokkolainen ja muslimi.

Turkin punaisen lihan tuottajien yhdistys taas on tehnyt päätöksen hollantilaisen karjan palauttamisesta Hollantiin. He eivät halua kasvattaa karjaa, jonka alkuperämaan kanssa he ovat diplomaattisessa kriisissä. Symbolisena eleenä he ovat kuulemma jo Çanakkalesta lähettäneet matkaan, tai ainakin pakanneet valmiiksi, 40 ongelmallista holstein-friisiläistä lehmää. Jos hollantilaiset eivät huoli niitä takaisin, yhdistys jakaa lehmät teuraspalasina – kenelle, sitä ei yhdistyksen puhemies kertonut. Tulevaisuudessa Turkki ei kuulemma halua mitään eläintuotteita Hollannista. Lehmiä ei sattumalta ole 40 (tuo islamin uskoon liittyvä symbolinen luku), koska, niin kuin presidentti on sanonut, tilanne ei koske vain Turkkia, ”vaan kaikkia muslimeja ja Euroopassa asuvia ulkomaalaisia”. Erdoğanin mukaan Euroopan kaduilla velloaa fasismi ja ei-eurooppalaisia kohdellaan Euroopassa samalla tavalla kuin juutalaisia toisen mailmansodan aikaan. Turkofobian ja islamofobian lisäksi eurooppalaiset pelkäävät jopa pakolaisia; he pelkäävät ja vihaavat itse asiassa kaikkea, mikä ei ole Euroopasta.

Turkki on valittanut kokemastaan kohtelusta ainakin kolmelle viralliselle taholle, muun muassa EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen, että Hollanti on toiminnallaan rikkonut Wienin 1961 yleissopimusta. Sopimus koskee komennuksella olevien diplomaattien etuoikeuksia ja koskemattomuutta, joten en ihan ymmärä, kuinka tuota tässä sovellettaisiin, sillä eiväthän politikoimaan pyrkineet ministerit olleet töissä diplomaatteina Hollannin Turkin konsulaatissa.

Tällä viikolla ”sodasta” keskusteltiin median ulkopuolella ministerikokouksessa. Lopputulemana hallituksen puhemies, varapääministeri, kertoi neljästä ”askeleesta”, joita nyt otetaan. Ihan ensiksi tarkkaillaan Hollannin poliittista ilmapiiriä Hollannin vaalien jälkeen. Mikäli se pysyy samanlaisena kuin tähän saakka, otetaan seuraava askel, jossa laitetaan täytäntöön kokouksessa päätetyt sanktiot Hollantia vastaan. Eli nyt odotellaan Hollannin vaalien lopputulosta ja erityisesti Turkin tulkintaa siitä sekä siitä, millainen Hollannin ”ilmapiiri” nyt sitten on. Odottavatkohan Çanakkalen lehmätkin sitä?

Uutisten mukaan turkkilaiset hakkerit ovat hakkeroineet lukuisia twitter-tilejä. Hakkereilla oli myös viesti: ”Tämä on pieni osmanien läpsäisy, nähdään huhtikuun 16.” eli kansanäänestyspäivänä. Jossakin mediassa luki, että valtapuolueen kannattajat odottavat ”viimeiseen viikkoon saakka, jolloin johtajamme (siis presidentti) vetää jäniksen hatustaan”. Huh, tuota odotamme nyt mekin tuttaviemme kanssa. Tosin vähän eri meiningessä kuin hakkerit ja valtapuolueen kannattajat. Plan B on valmiina…